Olin kirjoittamassa edelliseen postaukseen paastosta, kunnes päätin tehdä siitä oman postauksen. Julkaistuani postauksen minulle tuli ajatus, että ehkä nyt olen taitekohdassa elämässäni. Uni kehotti menemään kohti unelmia. Paasto voi olla uusien terveellisten elämäntapojen aloitus. Ehkä tämä on sitä myös minulle.
Vaikka olin paaston aikana aika väsynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi, silti paasto antoi minulle jotain. En kokenut puhdistautuvani niin hyvin kuin olisi ehkä voinut. En ainakaan fyysisesti. Paasto antoi minulle henkiselle puolelle uutta.
Olen oppinut paaston aikana, että on hyvä mennä kultaista keskitietä. Lopetin paaston kesken, koska se ei tuntunut enää hyvältä. Tiedän, että olisin pystynyt jatkamaan halutessani. Olen aina ollut periksiantamaton. Nyt opettelin luovuttamaan ja kestämään epätäydellisyyteni. En ole huono ihminen, vaikka en jatkanut loppuun asti. Olen sitä vastoin kuunnellut ratkaisussani itseäni, mikä on minulle tärkein asia elämässäni nyt. Paaston aikana olen myös innostunut etsimään terveellisä ruokia. Ah, en jaksa odottaa, kun pääsen taas syömään normaalisti. Yritän nyt rauhassa palata normaaliin ruokailutapoihin uusien ruokaideoiden kanssa.
Olen hurahtanut hyvään ruokaan ja jonkin verran ruoanlaittoon. Hurahtamista on tapahtunut monella elämän osa-alueilla. Annan itselleni luvan tykätä asioista ja toteuttaa itseäni. Saan nauttia elämästä. Siksi yhä voimakkaammin minulla on tunne, että haluaisin aloittaa uuden blogin. Olen muuttunut niin, että kaipaan muutakin kuin ongelmien pyörittämistä. Haluan hurahtaa ja nauttia elämästä. Unenikin kehotti minua seurata unelmiani. Annan asian vielä hautua. Ehkä nyt on aika muuttaa monia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti