Viime yön unessa olin kokoushuoneessa, jossa oli aikuisia ja esikoiseni. Mielestäni aikuiset puhuivat kurjasti lastani kohtaan. Minä yritin etsiä kenelle voisin asiasta puhua. Tuntui kuin aikuiset olisivat olleet päiväkodin työntekijöitä tai opettajia, koska rakennus vaikutti koululta. Jollekin kiusaamisesta sanoin, mutta se ei auttanut. En löytänyt ylintä ihmistä, jolle voisin asiasta sanoa.
Aluksi ajattelin uneni liittyvän siihen, että uskalla ja haluan pitää lapseni puolia. Nyt ajattelen, että uneni saattoikin kertoa siitä, että uskallan pitää omia puoliani en vain lapseni. En unessa ollut tunteen vallassa, mutta jonkinlaista vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta tunsin.
Toinen asia, jota saatoin käsitellä unessani on anoppini käyttäytyminen lastani kohtaan. Itseasiassa unessa oli sellainen tilanne, jossa anoppini korjasi lapseni sanomisia lapsellisesti. Anoppini taisi unessa haukkua lastani idiootiksi, jolloin korjasin anoppini olevan sellainen, kun puhuu noin pienelle lapselle.
Vaikka unessa en saanut asiaa vietyä loppuun asti, niin sinne suuntaan olen menossa. Olenhan nyt oikeassa elämässä alkanut kuunnella itseäni enkä anna muiden kohdella miten vain. Käsittelin unessani myös anoppisuhdetta ja ennen kaikkea sitä, että hän ei kunnioita aina lastamme eikä meitä vanhempia. Lasta kohtaan epäkunnioittava käytös on vähäisempää, mutta meidän rajoja hän ylittää useammin. Ehkäpä tämä tuli uneeni, koska näen ensi viikolla anoppiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti