Olen jossakin määrin käsitellyt hylkäämisen pelkoni, mikä on antanut tilaa uusille ajatuksilleni. Enää hylkäämisen pelko ei rajoita kaikkia mieleeni nousevia ajatuksia. Nyt pintaan on siis noussut rakkauden kaipuun, mitä exäni nostaa pintaan.
Kirjoitin viimeksi sekavista fiiliksistä exääni kohtaan. Ne johtuvat siitä, että hän ja hänen käytöksensä ja olemuksensa muistuttavat minua siitä, mitä kipinää minun ja miehen välillä voi olla. Uskon, että kipinä voisi olla vielä voimakkaampaa, jos siinä olisi seksuaalista jännitettä.
Exäni kautta minun olisi työstettävä kaipuuni isääni ja hänen rakkauttaan ja huomiotaan kohtaan. En ole sitä pystynyt käsittelemään mieheni kautta, jonka rakkautta jään vaille. Exäni kautta voin saada otteen tästä. Vaikeinta tässä on myöntää, että olen jäänyt sitä kaikkea hyvää ja ihanaa vaille koko elämäni. Vielä vaikeampaa on myöntää, että haluan sitä. En vieläkään ole päässyt sen yli, että ansaitsen hyvää. Viimeinen vaikeus on se, että mieheltä on vaikea saada haluamaani kipinää. Pelkään kohdata tiedon, voinko saada sitä mieheltäni vai en. Se ratkaisee pitkälti suhteemme kohtalon.
Tunnen kehossani, kuinka pidän kiinni tästä nykytilanteesta, vaikka se sattuu niin lujaa. Haluan kohdata tämänkin asian, mutta se on vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti