Vyöhyketerapeuttini viime käynnillä ehdotti minua tekemään elämänkaaren. En kysynyt, miksi. Sain ohjeeksi, että voin tehdä sellaisen kuin haluan. Tänään aloitin sen tekemisen. Koin tilanteen ahdistavaksi.
Kirjoitin aluksi isompia muutoksia elämässäni. 10 ensimmäisen vuoden aikana olin muuttanut ainakin 5 kertaa. Ahdistavaa ajatella, että minulla ei ole ollut pysyvää ja turvallista ympäristöä. Turvattomuus tulee siitä, että ympäristö on muuttunut tiuhaan. Voin kuvitella olleeni aina varovainen uusissa tilanteissa ja koin ne ahdistaviksi, en kodiksi ja turvalliseksi. Olisin kaivannut pysyvyyttä. Nykypäivänäkään en tykkää suurista tai jatkuvista muutoksista. Silti jotkut asiat ovat elämässä muuttuneet tiuhaan.
Minun työpaikkani ovat muuttuneet aika tiuhaan. Tämä on ollut osin oma valintani, koska olen hakenut määräaikaisia paikkoja. Pätkätöiden vuoksi en ole koskaan laittanut työhuonetta kodikkaaksi, koska tiedän sijaisuuden päättyvän pian. En uskalla tehdä oloa kotoisaksi, koska kohta taas mennään. Minun on taas luovuttava kaikesta mihin olen tottunut. Luopuminen on vaikeaa, joten teen lähdöstäni itselleni mahdollisimman helpon. En ole koskaan kokenut olevani kotona. En myöskään omassa kodissani, koska olen aina ajatellut, että kohta muutetaan. Siksi omakotitalo on minulle ollut tärkeä. Kotona on ollut sama juttu kuin töissä. En ole jaksanut laittaa kotia viimeisteltyyn kuntoon, koska tämäkin on väliaikainen.
Tästä pysyvyyden puutteesta taitaa minun luopumisen vaikeus tulla. Olen halunnut, että saisin luoda elämääni jotain pysyvää ja pitää siitä kiinni eikä aina tarvitsisi pelätä, milloin se minulta viedään. Toinen luopumisen vaikeuteen liittyvä on se, että minuun on takerruttu. Äiti ei ole osannut päästää kenestäkään irti, minustakaan. Tämä ehkä selittää enemmän ihmisiin liittyvää luopumisen tuskaa. Ensimmäisenä mainitsemani voisi liittyä enemmän paikkoihin ja materiaaleihin.
Parisuhteen pysyvyys on minulle ollut tärkeää. En tiedä johtuuko se näistä asioista vai muista. Lapsuudenperhe oli kasassa koko lapsuuteni, joten se ei ainakaan selitä tätä tarvetta. Vanhempien suhteen laatu on tietenkin toinen juttu. Ehkäpä parisuhteen pysyvyys kuitenkin johtuu muista asioista. Niitä olen tainnutkin aiemmin miettiä.
Ei elämässä kaiken tarvitse olla pysyvää, mutta joissakin asioissa pysyvyys olisi minulle tärkeää. Koti on yksi niistä. Työpaikan ei tarvitsisi olla, joskin alle vuoden sijaisuuksia en halua tehdä enää. Voi toki olla, että pysyvyyden kaipuu vähenee, kun tiedostan tarpeeni entistä enemmän ja ymmärrän taustat entistä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti