Kontrollointia olen työstänyt edelleen. Olen miettinyt, millaisissa arjentilanteissa se näkyy. Kontolli on tiukasti osaa minua, etten aina huomaa pyrkiväni hallitsemaan asiaa tai tilannetta. Siksi pitää tsempata, kun pohdin tätä aihetta.
Huomaan, että pyrin hallitsemaan usein miestäni. Tämän tiedän, mutta en ole ajatellutkaan, että viimeisen sanan sanominen on myös sitä. Jos mies on vihainen tai pinna menee lasten kanssa, minä monesti menen kyselemään asiasta tai sanomaan, kuinka tulisi toimia. Tällä tavalla minä katson miestäni alaspäin ja haluan kontrolloida. Tähän olen tällä viikolla kiinnittänyt huomiota. Kun olen pitänyt sanat suussani, minun vatsalaukkuni on ilmoitellut itsestään. Uskon näillä olevan yhteys, koska aiemminkin olen ajatellut vatsalaukkuni liittyvän kontrolliin.
Siivoaminen on toinen asia, jossa kontrollinhalu näkyy. Olen kirjoittanut siitä, kuinka siivoaminen on minulle vaikeaa, etenkin henkisellä tasolla. Se että jätän siivoamatta, minä hallitsen tilannetta. Mies ei voi asialle mitään. Hän ei saa minua pakotettua siivoamaan. Jos hän haluaa siistin kodin, niin miehen on siivottava itse. Kaukana ihannetilanteesta, mutta näin olen pyrkinyt kapinoimaan sitä, etten lapsuudessani saanut osallistua päätöksentekoon. Lapsellista, mutta minulla ei ole ollut parempiakaan keinoja.
Lisäksi olen huomannut kovan kontrolloinnin korostuvan lasten kanssa. Lapset eivät useinkaan toimi tavallani ja sekös aiheuttaa minun pinnan kiristymistä. En pysty sitä sietämään. Siksi mielellään teen monia asioita yksin. Toki lasten kanssa touhuan, mutta etenkin kotityöt haluaisin tehdä rauhassa. Lasten kanssa saa usein siivota jälkiä tuplasti verrattuna siihen, että saisin rauhassa tehdä.
Tiivistetysti voisi sanoa, että haluan lähes kaiken tehdä omalla tavallani, kuten pyykkien pesemisen ja ripustamisen. Ikävä kyllä osaan kääntää asiat niin, että ne myös tehdään tavallani. Näin kotona, ei niinkään muualla. Jos asiat eivät mene minun tavallani, niin huomautan asiasta. Mies on aivan tossun alla.
Tapani toimia on kaukana rakentavasta. Nyt minun pitäisi osata hellittää ja tulla miestäni vastaan. Ei ole helppoa, mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Uskon sen jälkeen voivani paremmin ja ennen kaikkea minun ja mieheni välien paranevan. Vaikeinta vain minulle on se, missä asioissa tulisi hellittää kontrollia. Näin ajattelin etenkin aikaisemmin. Nyt kun olen aidosti luvannut tarttua tähän muutokseen, niin uskon asioiden menevän hyvin omalla painollaan. Uskallan kohdata heikkouteni ja kurjat käytöstapani ja sitä kautta myötään todelliset kehittämiskohteet. Siitä huolimatta kysymys toisinaan kaikuu mielessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti