Kateus

Kateus ei ole viime vuosina ollut niin hallitseva tunne kuin lapsuudessani. Lapsena koin jääväni monissa asioissa paitsi. Meillä oli lapsuudessa vähän rahaa. Lapselle se oli iso asia, että oli erilainen. Ei muuten, mutta minulla ei ollut voimia kestää erilaisuutta. Itseluottamukseni ei ollut riittävän vahva kohtaamaan erilaisuutta.

Olisin voinut kestää puutteen tai ainakin sietää paremmin, jos olisi kyse vain yhdestä asiasta. Olin muutenkin erilainen, mistä minua kiusattiin. Voimani eivät riittäneet kestämään tätä kaikkea. Koin olevani niin erilainen ja eristäydyin. Vaikea sanoa, mutta voi olla, että nämä ovat ainakin osin olleet kateuden taustalla. En uskaltanut olla sitä mitä halusin.

Nyt aikuisena kateus kietutuu ihmissuhteisiin. Olen kateellinen sellaisille ihmisille, joilla on hyvä parisuhde ja tyydyttäviä ystävyyssuhteita. Minä haluaisin olla yksi heistä. Sellaisille ihmisille en ole niin kateellinen, jotka ulospäin antavat itsestään itsevarman ja tasapainoisen kuvan. En tiedä miksi haluaisin päästä sellaisten ihmisten ystäväksi, joiden heikkoudet näen, mutta heillä näyttäisi olevan kavereita. Ehkä näen heissä itseni ja haluaisin nähdä, kuinka he pystyvät hyviin ihmissuhteisiin. Ystävyys ei tietenkään perustuisi vain uteliaisuuteen, vaan toki heillä olisi muutakin tarjottavaa.

Ne joiden kanssa mielestäni on hyvä ystävyyssuhde, en koe kateutta.

Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa olen ollut hyvä ystävä. Elämäntilanteiden muuttuessa myös ystävyys on muuttunut. En aikaisemmin kokenut häntä kohtaan kateutta ja jopa mustasukkaisuutta, mutta viimeaikoina olen kokenut. Sitä enemmän on ollut kateutta mitä etäisemmät välit meille on tullut. Otin etäisyyttä häneen, kun hän alkoi kaveraamaan toisen kanssa. Hänellä oli muitakin ystäviä, mutta tämä uusi ystävyyssuhde teki minun oloni ahdistavaksi. Tilanne muistuttaa lapsuuden ystävyyssuhteita, jolloin toimin samalla tavalla otin etäisyyttä. Huomaan toisinaan kaipaavani ystävääni paljon. Olen ajatellut kirjoittavani eräälle ystävälle kirjeen, josta sain idean, että kirjoittaisin kaikille hyville ystävilleni kirjeen joululahjaksi. Kertoisin ajatuksiani heille, päästäisin heidät lähemmäksi minua. Toivottavasti sitä kautta he päästävät lähelle.

Ehkä näillä ajatuksilla ja kirjeen kirjoittamisella voin päästä lähemmäksi kateutta ja ottaa sen haltuuni.  Vaikka en koe kateutta usein, niin silloin kun koen, oloni on hyvin ahdistava. Lapsuuden kokemukset tulevat liiaksi mieleen enkä silloin uskalla tai vain pysty käsittelemään tunnetta.