Häpeään tutustumista ja pureutumista

Ajatukset pyörivät edelleen paljon kontrolloinnissa ja häpeässä. Yritän näitä työstää lukemalla häpeästä, jos se avaisi minulle aiheesta jotain.

Luin Nyytin nettisivuilta häpeästä, joka on sivuston mukaan usein lähellä syyllisyyttä ja yleensä vaikeasti erotettavissa toisistaan. Häpeää kuvaa usein myös riittämättömyyden, kelpaamattomuuden, huonommuuden tai alemmuuden tunteet.

Minua kuvaavat hyvin etenkin syyllisyys, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteet. Koen herkästi syyllisyyttä ja usein ihan turhaan. Riittämättömyys on tyypillinen tunne minulle etenkin äitiydessä ja ne tunteet johtavat usein syyllisyyteen ja kelpaamattomuuten. Tästä alempana lisää.

Jotta kokisin itseni hyväksyttäväksi, olen valppaana ja varuillaan selvittämään muiden tunteita, jotta osaisin toimia oikein. Jos epäonnistun jossakin, koen häpeää tai syyllisyyttä. Todennäköisesti siksi mielellään toimin omalla mukavuusalueellani, etten joudu kiusallisiin tilanteisiin. Tässä yksi esimerkki kuinka häpeä rajoittaa elämääni. Aiemmin häpeä rajoitti kovastikin, mutta nyt paljon vähemmän.

Näyttäisi myös siltä, että täydellisyyteen pyrkiminen ja materialistisuus selittyisivät minun tapauksessani ainakin osin häpeällä. En uskalla näyttää todellista minääni, joten yritän antaa itsestäni niin hyvän kuvan kuin mahdollista. Häpeän tunteita yritä saada siedettäväksi riippuvuuksien ja lähesriippuvuuden (?) kautta. Sitä kautta vain pakenen häpeän myöntämistä ja kohtaamista.

Häpeän syntyä voisivat selittää ainakin hylätyksi tuleminen lapsuudessani ja pelko hylkäämisestä. Tunnistan, etten ole kokenut itseäni riittävän tärkeäksi vanhemmilleni ja todennäköisesti en ole pystynyt täyttämään vanhempien toiveita. Minulla ei suoranaisesti ole ajatusta vanhempien toiveista, mutta tuntuu, etten täytä omia toiveitani. Oletan, että olen sisäistänyt vanhempien toiveet, joita pyrin täyttämään. Koen epäonnistuneeni niissä.

Nyt ymmärrän, että pettymykseni kasvatusasioissa johtuu häpeästä niin kuin aiemmin ounastelinkin. Koen usein pettymyksiä, riittämättömyyttä, syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa lasten kasvatuksessa. Usein juuri kasvatusasioissa ja mieheen liittyvissä asioissa reagoin turhan voimakkaasti pieniinkin asioihin tai koen itseni hylätyksi ja torjutuksi. Silloin jokin osuu häpeän ytimeen, joita en haluaisi kohdata.

Etenkin kasvatusasioissa haluan onnistua ja suorittaa, jotta välttyisin häpeältä. Omalla toiminnallani todellisuudessa siirrän häpeää lapsilleni. Näen sen jo lasten käytöksessä ja sekös tuntuu pahalle.

Nyt yritän rehellisesti listata häpeää tuottavia asioita mieleen tulevassa järjestyksessä. Jännä kuinka listalla on paljon positiivisia asioita.
- epäonnistuminen
- taustani
- oma ja lapsen nimi
- seksuaalisuus
- mielipiteen sanominen
- kertoa olevani hyvä jossakin
- kertoa asioiden olevan hyvin
- kelpaamattomuus/hylkääminen
- lasten oppimattomuus/taitamattomuus
- itseeni panostaminen
- elämästä nauttiminen

Lista on edelleen pitkä, mutta aiemmin häpesin paljon enemmän asioita. Listasta näkee miten olen päässyt eteenpäin. En niitä aiemmin häpeäksi olisi nimennyt, mutta siihen kategoriaan ne nyt liittäisin. Kaikista erikoisimpia ja rajoittavimpia olivat kauppaan meneminen (ei ruokakauppaa), asioiden hoitaminen, omien toiveiden sanominen, soittaminen, asioiden kysyminen, tunnilla viittaaminen, aikuisena oleminen.

Aikuisena oleminen voi olla listalla hassu, mutta totta. Minua on pidetty aina pienenä ja sen mukaan on kohdeltu. Kun piti alkaa käyttäytyä kuin aikuinen, minua hävetti olla aikuinen. Mietinkin, että osa fyysisistä ongelmistani alkoi sieltä, kun piti ottaa vastuuta.

Häpeän tunnetta käsitellessä monet minun toimintatavoistani selittyy häpeällä. On hyvä fiilis, että annoin itselleni luva pohtia häpeää ja pystyin yhdistämään monia toimintatapojani siihen. En ole kuitenkaan tehnyt vielä tunneoivallusta häpeään liittyen, jotta vapautuisin tästä taakasta. Kirjoittaessani tätä tekstiä lähinnä totesin asioita ilman syvällistä työstämistä. Sen tämä vielä vaatii, jotta elämä helpottuisi. Uskon siihen olevan lähiaikoina hyvät mahdollisuudet, koska ymmärsin mitkä asiat vaikuttavat häpeän syntyyn ja mitä häpeä itseasiassa on. Tärkeintä varmaan on, että annan itselleni anteeksi, hyväksyn itseni tällaisena ja lopetan kontrolloinnin ja täydellisyyteen pyrkimisen. Sitten minulla on lupa odottaa kevyempää oloa tässä asiassa.