Tuskastuttaa niin kovasti. En jaksaisi painia näiden asioiden kanssa. Olen vain niin kyllästynyt. Kun olen jossakin kylässä, huomaan ongelmien iskevän päälle. Miksi? Miksi? Miksi?
Vatsa oireilee, pelko nostaa päätään. En halua päästää jostakin irti, mutta mistä? Eikö kyse olekaan asioista, joita olen pohtinut? Vai enkö ole asioita käsitellyt loppuun asti. Onko kyse voimakkaasta halusta kontrolloida? Enkö uskalla olla muiden seurassa se, joka oikeasti olen ja siksi kontrolloin. Olen ajatellut olevani enemmän sinut asian kanssa kuin ehkä olenkaan. Mä en tiedä. En vain tiedä. Sen tiedän, että haluan tästä tuskasta pois. Olen valmis tekemään paljon, jotta saisin tämän olon pois.
En vain saa tästä kaikesta kiinni. Nämä ongelmat ovat kestäneet niin kauan, ettei muutos voi tapahtua nopeasti. Parempaan ollaan menty, mutta pitkä matka toisinaan väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti