Useammankin kerran olen maininnut, kuinka minulle on "opetettu", että muut ensiksi ja minä sitten. Huomaan kuinka paljon tämä on ohjannut käyttäytymistäni.
Yksi minulle vaikea ja kipeä aihe on seksi. Minun on ollut aina vaikea päästää ihmisiä lähelle, mutta seksittä en ole elänyt. Poikaystäviä on ollut pitkään ja seksiä myös. Seksistä minun on kuitenkin ollut vaikea nauttia. En ole kokenut, että minulla olisi oikeus nauttia siitä. Muitten tarpeet menevät minun tarpeideni edelleni.
Kieltämättä harmittaa, etten ole ajatellut itseäni ollenkaan. Vaikka olen jo pitkään ajatellut, että minulla on myös oikeus nauttia, noin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Olen siinä kehittynyt, mutta kontrolli on edelleen kova.
Meillä kotona ei hyväksytty esiaviollista seksiä, vaikka vanhemmatkaan eivät oppejaan noudattanut. Sinällään vanhemmilla saa olla omat periaatteet, mutta meillä ei asiasta edes keskusteltu, joten se on jättänyt minuun arvet. Se on vaikuttanut siihen, etten ole yleensä osannut nauttia seksistä. Seksistä meillä on vain kerran ollut puhetta. Tilanne oli hyvin koominen. Olin noin 13, kun vanhemmat sanoivat kesken ruoanlaiton, ettei seksiä sitten ennen naimisiin menoa. Mitään muuta asiasta ei puhuttu. Se oli hyvin hämmentävää nuorelle. Vaikea aihe ja asia esitettiin noin huonosti.
En totellut vanhempieni toivetta, mutta koin paljon syyllisyyttä, kun toimin vastoin vanhempieni kasvatusoppeja. Olen kärsinyt siitä enemmän kuin pitäisi. Vanhemmat voivat esittää toiveita, mutta tuossa on kyse sellaisesta asiasta, ettei minusta asiaa voi noin ehdottomana esittää. Tuolla esitystavalla vanhemmat osoittivat, etten ole kykenevä tekemään omia ratkaisujani.
Minun pitäisi osata päästä näistä neuvoista irti ja antaa vanhemmilleni anteeksi. Minun parastani he ajattelivat, vaikka enemmän hallaa aiheuttivat. Olen mielestäni antanut heille anteeksi, mutta se ei ole auttanut. En keksi muuta syytä estoilleni kuin sen, etten koe ansaitsevani hyvää. Kontrolloin siksi itseäni. Todennäköisesti kontrolloin itseäni myös siksi, että minua hävettää. Mikä minua hävettää? Luultavasti se, että olen itsekäs. Nämä toimintatavat ovat niin monessa asiassa osa minua, ettei näistä poisoppiminen ole helppoa. Sitä kohden kuitenkin aion mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti