Riittämättömyyden tunteet ja syyllisyys ovat pitkään olleet asioita, joihin olen halunnut tarttua, mutta ne ovat usein jääneet. Nyt olen muutaman päivän ajan tehnyt työtä vastaavia tehtäviä, missä riittämättömyys ja syyllisyys ovat olleet hallitsemattomia. Näistä fiiliksistä haluaisin eroon.
Alan epäillä omia taitoja, kun auktoriteetit saattavat seurata tekemisiän. Myös silloin koen oloni epävarmaksi ja ahdistuneeksi, kun läsnä on osaava ja itsevarma ihminen.
Mitä nyt muutaman päivän olen tässä touhunnut on alkanut tuntua kokoajan vähemmän paineiselta hommalta. Heti kun auktoriteetti tulee lähettyville, en usko ja luota taitoihini.
Lapsuudessa meillä oli selkeä asetelma, että olemme lapsia. Vanhemmat olivat auktoriteetteja. En muista vanhempien pelotelleen meitä, mutta kotoa minulla on jäänyt auktoriteetin pelko. Edelleenkin liitän auktoriteettiin pelon. Pelkään joutuvani arvostelun kohteeksi. Sitä en tiedä miksi. En muista kotona käyneen niin. Voi toki olla, että kotona vanhemmat halusivat meidän tekevän asiat tietyllä tavalla. Heidän ohjauksensa oli niin vaativaa (asioista ei neuvoteltu, ei annettu lapsille vastuuta eikä kuultu meitä, saati annettu vastuuta), että en oppinut luottamaan omiin taitoihin. He ohjasivat raiteille takaisin, jos virheitä teimme, vaikkakin mykkäkoululla ja huutamisella. Työelämässä pelkään tekeväni virheitä ja niistä aiheutuvia reaktioita auktoriteeteissa. Pelkään, etten kelpaa. Pelkään mitä minusta ajatellaan.
Tiedän, että olen ihan hyvä työntekijä., tunnollinen ja ahkera. En kuitenkaan pidä itseäni loistavana, joten pelkään tuottavani pettymyksiä. Ehkä näin on ollut kotona. En saanut palautetta onnistumisista. Olin aina keskinkertainen, joka sinnikkäällä työllä sai haluamansa. En koskaan saanut kiitosta, kannustusta tai kehuja, jotta olisin uskonut itseeni. Nyt tuli mieleen, että isäni yritti nostaa itseään aina ylös, vaikkakin yleensä huumorilla. Sieltä todennäköisesti kumpuaa, että isä oli hyvä, mutta meitä hän ei voinut kehua. Olimme hänelle kilpailijoita niin kuin äitinikin on todennut.
Luulen tehneeni aikuisena monesti enemmän töitä kuin olisi tarvinnut. Usein tein turhaa työtä, koska tehokkuus oli hävinnyt aikoja sitten. Yritin olla parempi käyttämällä työtehtäviini paljon aikaa. Harvoin ylimääräiset tunnit paransivat työtä. Tein tätä, koska koin olevani riittämätön.
Ehkä riittämättömyyteni johtuu siitä, etteivät vanhempani arvosta itseään. Näin he eivät oppineet arvostamaan minua enkä minä itseäni. Lapsi haluaa vanhemmiltaan hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. Kun en saanut hyväksyntää, koin etten ole riittävä. Tein mitä hyvänsä, mutta en kokenut olevani heille riittävän hyvä. Koskaan en voi olla tyytyväinen tekemiseeni ja lopettaa työntekeminen ennen dead linea, koska aina voi tehdä paremmin. Jätän asioiden aloittamisen viime hetkeen, jotta voin vedota siihen, että minulla oli kiire. Silloin on pakko lopettaa työntekeminen, kun työ on palautettava. Muuten en osaa luopua työtehtävästä.
Se etten koe olevani riittävän hyvä, on kytköksissä syyllisyyteen. Olen aina oppinut näkemään syyt itsessäni. Jos en ole riittävän hyvä, koen olevani tyhmä. Tiedän, että tällä hetkellä kyse ei ole siitä. Nyt on kyse siitä, että monet asiat ovat minulle vielä uusia. Minun pitäisi hyväksyä se, että ulkoiset tekijät rajoittavat hyvin paljon. En vain pysty. Luon itselleni paineita. Minun pitäisi osata nämä asiat.
Ehkä en olisi niin vaativa itseäni kohtaan, jos minua olisi rakastettu. Ehkä en ottaisi paineita työasioita, jos kokisin olevani riittävän hyvä tällaisena. Olen yrittänyt ansaita rakkautta ja hyväksyntää suoriutumalla. Koen riittämättömyyttä, kun en suorituksillani ole saanut rakkautta, kiitosta, positiivista palautetta tai kannustusta. Olen syyllinen, koska en ole tehnyt vanhempiani onnelliseksi ja ansainnut heiltä, etenkään isältäni positiivista huomiota. Isäni oli perheenpää, joten yhdistän nämä asiat enemmän häneen.
Tiivistettynä voisi sanoa, että ydinongelma on se, että haen hyväksyntää työn kautta. Pelkään, että minua aletaan pilkata, jos epäonnistun. Pelkään, että selän takana sanotaan, etten osaa työtäni. Pelkään ennen kaikkea, ettei minua hyväksytä tällaisena ja minut hylätään. Tiedän näiden olevan osin kaukaa haettuja, mutta se ei vähennä pelkojani. Tiedän mitä on olla kiusattu enkä halua kohdata samaa ahdistusta ja hylkäämisen tunnetta. Negatiivisen palautteen saaminen myös jännittää, vaikka osaan sen ottaa siinä hetkessä hyvin vastaan. Jään miettimään sitä jälkeenpäin ja syyllistän itseäni herkästi, mutta palautteella on usein syynsä.
Tätä aihetta en ole vielä loppuunkäsitellyt. Aihetta täytyy pyöritellä lisää, jotta saisin ratkaistua ongelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti