Näin tuossa toukokuun alussa unta, jota en tänne kirjoittanut. Haluan sen nyt tänne muistiin itselle. Se uni tuntuu itselle tärkeältä ja positiiviselta.
Olin laivassa miehen ja mahdollisesti lasten kanssa. Meillä oli nuorimman lapsen kummit seurana. Yhtäkkiä laivassa alkoi tapahtua kummia. Vettä alkoi tulla laivaan. Menin katsomaan mistä oli kyse. Tilanne oli kuin Titanicista. Vettä tuli suuria määriä laivaan. Lähdin pakoon. Seuraava pätkä, jonka muistan, oli maista. Olin selvinnyt onnettomuudesta. En ollut missään vaiheessa paniikissa, vaan toimin rauhallisesti. En tuntenut suurta pelkoa, mutta en myöskään onnea selviytymisestä. Kaikesta huolimatta näen unen positiivisena.
Lyhyt tulkintani unesta on seuraavanlainen. Minusta laivaonnettomuus olisi yksi kauheimmista asioista, joita voisi tapahtua. Ylitin itseni, kun menin katsomaan, mitä tapahtuu. Kohtasin unessa pelkoni ja voitin sen.
Uni tapahtui stressaavaan aikaan elämässä. Olin silloin poikkeuksellisesti töissä. Töissä, joka nosti stressitasoani voimakkaasti. Tällainen uni siihen hetkeen on minusta hyvä asia. En jatkanut unessa stressaavaa elämää, vaan löysin hyviä puolia.
En tiedä, mitä pelon voittaminen tarkoittaisi oikeassa elämässä. Minkä pelon voitin? En tiedä. Ehkä sen, että uskalsin ottaa etukäteen tiedossa olevan stressaavan tilanteen vastaan ja pääosin nautin siitä. Oli miten oli, niin tärkeä asia minulle, että uni voi olla näin positiivinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti