Teenkö asioista liian ison numeron? Liioittelenko pahaa oloani ja tilannettani? Menenkö asioiden edelle? Kyllä varmaankin. Jostakin syystä mässäilen ikävällä asioilla ja olen jopa ylpeä, kun kerron vastoinkäymisistäni. Pyörittelen asiaa loputtomiin, jotta varmasti on ahdistunut ja stressaantunut olo. Aiemmin olisin jopa voinut kilpailla asialla. Nyt en enää, mutta huomiota ja lohtua taidan hakea. Samalla kohdistan vihaani itseeni päin, rankaisen jostakin. Lisään ainakin kuormaani vihalla. Kun on ongelmia, osoitan vihallani, että ansaitsen sen tai sitten en osaa purkaa sitä mihinkään muuhun suuntaan.
En halua tätä enää. En halua itse pahentaa asioita entisestään, vaan haluan päästää irti. Ansaitsen hemmetisti paljon parempaa. Anon ja pyydän, etten enää itse pahentaisi asioita. Pliis! Rukoilen, että kaikki tämä loppuu. Antakaa mun rakastaa itseäni. Olen sen arvoinen. Antakaa lempeyden ja rakkauden astua elämääni! Päästän irti itseeni kohdistuvasta vihasta, lupaan kulkea elämänvirrassa ja teen kaikkeni hyvinvointini eteen. Tiedän sen olevan minun polkuni. Olen jo sillä polulla ja haluan päästä siihen paratiisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti