Olen pilvissä taas :) Tänään tilanteeni tuntui ylitsepääsemättömältä ja aloin olla erittäin tuskissani. Olin jo valmis ylittämään kynnyksen ja tarttua puhelimeen, mutta päätin katsoa ensiksi tunteeni itse. Annoin silti luvan tukeutua toiseen, jos en olisi kestänyt. Joskus sekin on ok.
Itkin kovasti pahaa mieltäni ja sitä, miten epäreilua elämäni tällä hetkellä on. Sallin tuntea ne tunteet, joita tunsin. Annoin ne tulla juuri sellaisena kuin ne koin, joskaan ne eivät tulleet aivan sillä intensiteetillä kuin ne todellisuudessa koin. Jokin esti täydellisen purun. Siitä huolimatta minä vapauduin jostakin.
Tunnepurun jälkeen oloni oli taas parempi. Asiat eivät tuntuneet enää niin isoista kuin ne olivat olleet, vaan uskon niiden saaneen oikeat mittakaavat. Turhautuminen, pelko ja riittämättömyys saivat vallan ja realiteetit katosivat. Vasta kohdattuani tunteeni pystyin palaamaan taas oikeisiin mittakaavoihin eikä tuen tarvetta enää tullut.
Antaa tunteiden tulla, koska olen valmis ottamaan ne vastaan. Haluan niiden tulla nähdyksi ja päästää ne vapauteen. Niiden ei ole tarkoitus jäädä asumaan sisälleni, kehooni. Se ei tee minulle hyvää. Kohtaamalla tunteeni olen taas vahvempi kohtaamaan niitä lisää ja vapauttamaan itseäni entistä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti