Työ on ollut minulle paikka hakea arvostusta ja hyväksyntää. Siellä mitataan millainen ihminen on. Tämä on johtanut siihen, etten ole työstäni nauttinut, vaan olen suorittanut sitä. Työ on vienyt kaikki mehut eikä ole antanut minulle oikein mitään, ei edes kaipaamaani arvostusta. Työ ja siihen liittyvä ajattelutapani on tuonut minulle vain paineita.
Koska työ ei ole ollut nauttivaa, on vaikea lähteä seuraamaan siellä olevaa unelmaani. Voiko työ todellakin antaa paljon? Voiko työ olla iloa tuottavaa ja energisoivaa? Tuntuu vieraalta ja jopa pelottavalta, että työssä olisi tällainen puoli. On myös pelottavaa, että joutuisin luopumaan omista näkemyksistä, vaikkakin sitä haluan.
Jotta voin seurata omaa unelmaani, on minun luovuttava vanhoista ajattelumalleista ja sallittava uusien tulla tilalle. Niiden avulla voin todella löytää oman unelmani työelämässä. Nyt minä peloillani hidastan unelman saavuttamista. Pakenen sen taakse, ettei kaikki ole vielä selkeää. Siitä huolimatta voin ottaa askelia siihen suuntaan, mitä nyt tiedän haluavani. Sillä luon uskoa, että olen unelmani arvoinen ja voin todella saavuttaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti