Olen epävarma työntekijä, jolle ei ole kehittynyt vahvaa ammatti-identiteettiä. En luota omaan tekemiseen, vaan suoriutuminen vaihtelee tilanteesta toiseen. Minua kovasti jännittää työskennellä tietynlaisen ihmisten kanssa ja tietyt tilanteet nostavat epävarmuutta.
Epävarmuus kumpuaa tarpeesta tulla hyväksytyksi. Yritän kovasti mukautua ihmisten ja asioiden mukaan, jotta minut ja tekemiseni hyväksyttäisiin. Pelkään, että minut hylätään.
Epävarmuuteni syö kapasiteettiani itse työltä. Samalla se tuhoaa luovuuteni. En uskalla heittäytyä, koska kokoajan minun pitää varmistaa, että asiat menevät niin kuin pitää. Liikkumatilani on hyvin kapea, jolloin iso osa potentiaalistani jää käyttämättä.
Jos kokisin turvaa, minun ei tarvitsisi pelätä hylkäämistä eikä näin ollen hakea muiden hyväksyntää. Silloin voisin keskittyä täysillä itse työhön ja antaa parhaani. Minun on aika luopua uskomuksesta, että olen yhtä hyvä kuin edellinen työpanokseni. Minä riitän tällaisena kuin olen. Aina ei voi onnistua, mutta silti minä olen tärkeä ja rakas. Uskalla rakas olla se joka olet, silloin voit antaa parastasi kaikille. Nykyinen toimintatapa ei ole kenenkään edunmukainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti