Sain ihanan kokemuksen kosketuksesta tuntemattomalta mieheltä. Siinä ei ollut mitään seksuaalista, vaan se kuului hänen työhönsä. Se kokemus nosti pintaan kosketuksen tärkeyden minulle. Olen koko elämäni jäänyt sitä vaille. Nyt mietinkin, että onko minun kuitenkin aika päästää miehet elämääni. Olen ajatellut olla vuoden yksin, joka tule suht pian täyteen. Olen yleensä joustamaton, joten pidänkö kiinni suotta "lupauksestani". Enkö salli hyvää, koska olen päättänyt toisin? Olen myös toivonut seisovani omilla jaloillani ennen kuin mies astuu elämääni. Vaadinko itseltäni liikoja? Olisiko aika antaa vain lupa miehen tulla elämääni, jos se on tullakseen.
Ohjaajako egoni toimintaani? Yrittääkö mieli nyt vaikuttaa siihen, että minun olisi oltava joissakin asioissa hyvä/valmis/kasvanut ennen kuin ansaitsen miehen. Voisinko vain ajatella ansaitsevani hyvää? Mies siis voisi tulla elämääni, jos se on tarkoitettu niin, mutta minun ei tarvitse siitä etsimällä etsiä. Voisin sallia oman epätäydellisyyden ja haavoittuvuuden, ja hyväksyä kasvamisen jonkun kanssa sen sijaan, että odotan itseltäni jotakin ja vasta sen jälkeen minulla on lupa johonkin, tässä tapauksessa tapailuun.
Tuntuu, että mieleni haluaa rakentaa minulle jonkinlaisen tulevaisuuden ja vastustelen elämänvirrassa kulkemista. Haluan olla kontrollissa sen sijaan, että antaisin elämän viedä. En vain tiedä edesauttaako asioita vai mitä teen. En siis ole varma, mitä sisimmässäni haluan. Mietin mielessäni annanko mahdollisuuden miehille? Otin enkelikortin:
Mahdollisuus
Tämä viesti ehdottaa, että jotakin on tullut mahdolliseksi, ja sinusta itsestäsi riippuu käytätkö sitä suurimmaksi hyödyksesi.Ole tarkkana, ole tietoinen ja valmistautunut. Voi olla, että ovi joka on ollut aiemmin kiinni, on auennut. Hiljenny mielesi ja pyydä enkeleiltäsi apua. Ole valmis kaikille mahdollisuuksille
Voiko tämän selvempää viestiä tulla? Olen kuullut muiltakin, ettei tarvitse seisoa omilla jaloilla, vaan voi opetella sitä toisen kanssa. Totta. Pitää vain kuunnella mikä minulle on parasta. Tämä alussa mainitsemani miehen luokse päädyin "sattumalta", sillä oli selvä tarkoitus minulle ;)
Minua selvästikin pelottaa lähteä tapailemaan miehiä ja se voi olla syynä, etten haluaisi kuulla sisintäni. Joudun kohtaamaan omia pelkojani sillä sektorilla. On helpompaa pitää tiukasti kiinni omista päätöksistä kuin lähteä pelkoja päin.
Minua pelottaa, että kadotan itseni suhteessa, koska haluan pitää hyvän miehen itselläni ja mahdollisimman lähellä. Haluan olla itsenäinen ja haluan miehen kulkemaan rinnalle. Aiemmin olen pelännyt jääväni yksin, joten en ole uskaltanut kuulla tarpeitani, vaan olen yrittänyt täyttää miehen tarpeita. Aiemmista suhteista on puuttunut yhteys, jota kovasti olen kaivannut. Vaikka sitä kovasti kaipaan, pelkään sitä samalla. Pelkään olla avoin ja haavoittuvainen. Pelkään, etten kelpaa tällaisena. Tähän liittyy myös se, että kontrolloin itseäni liikaa. En pysty heittäytymään. Näitä asioita käsittelen viimeistään sitten enemmän, kun miehet astuvat elämääni. En pääse niitä pakoon, koska muuten en saa sellaista suhdetta, jonka ansaitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti