En ollut tyytyväinen aiempaan elämääni ja olen kaivannut siihen muutosta, mutta se ei tapahdu ilman asioiden läpikäymistä. En halua sanoa, että aina vaaditaan tuskaa, mutta asiat on kohdattava. Tämä kaikkihan on sitä, mitä "haluan" tai lopputulos ainakin, vaikka kaikkea en vielä näekään.
Kehoni on tämänhetkinen suurin opettajani lasten lisäksi. Kehoni kertoo, että on aika päästää irti, se kertoo myös tarpeesta kuunnella itseäni ja muita jne... Etenkin kehotuntemukset meinaavat viedä minut äärirajoilla, mutta nehän viestivät minulle asioita. Nyt viestit ovat olleet turhan kovia, mutta olen alkanut havahtua myös hiuksen hienoihin merkkeihin. Ehkäpä merkit muuttuvat kevyemmiksi, kun opin havahtumaan niihin ajoissa.
Kaikki kohtaamani vastoinkäymiset vievät kohti uusia unelmia, joita ovat mm. rakkaus, yhteys, sydämenäänen kuuleminen, omilla jaloilla seisominen, omien polkujen kulkeminen, oman paikan löytäminen. Näitä olen alkanut saada elämääni pikkuhiljaa. Astun kokoajan lähemmäksi unelmiani. Vaikka en haluaisi käydä läpi tätä kaikkea tuskaa, niin se on käytävä, jos haluan elää unelmiani todeksi.
Olen lukenut useastikin yllä kirjoittamista asioista, mutta nyt se konkretisoitui minulle. Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että alan hahmottaa lukemaani oman elämäni näkökulmasta. Nyt vain vaaditaan rohkeutta ottaa kehon viestit vastaan ja seurata niitä. Minä en halua niitä kuulla, koska en halua tehdä muutoksia. Sitten keho alkaa huutaa kovempaa. Keho on niin viisas, että parempi alkaa ottaa se tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti