Jotain minussa on muuttunut. Itku on alkanut tulla uudella tavalla, miten sen nyt sanoisi, helpommin. Sille ei näy loppua, kun sen olen uskaltanut kohdata.
Tänään itkin taas hillittömästi kaikkea mahdollista. Itkua tuli niin paljon, etten aina tiennyt mitä itkin. Tuntui vain siltä, että itku halusi tulla. Sillä ei välttämättä ollut isoa merkitystä, mikä sen laukaisi. Se vain mahdollisti itkemisen.
Nyt minulla on olo, että nämä itkut muuttavat nyt jotakin isompaa. Sairauksista lukeminen on aina hätkähdyttänyt minua ikävällä tavalla, mutta tänään ne eivät ole minuun tehneet isoa vaikutusta. Ehkäpä itkuni vapauttaa minut peloista. Päästän irti kontrollista, joka pelkoihin liittyy. Kaikki ei ole minun käsissäni ja on vain luotettava, elämä kantaa. Koen rauhaa asian kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti