sunnuntai 17. elokuuta 2014

Elämän sulattaminen sellaisena kuin se on

Kehon fyysinen puoli on ollut edelleen voimakkaasti pinnalla. Haluaisin tietää, mitä kehoni pyrkii viestimään minulle. Ruoansulatus on ongelmani. Sen tehtävänä on hyödyntää syömäni ruokani  ja poistaa ylimääräinen kehostani. Koska ongelmani on ruoansulatuksessa, ajatellaan etten pysty sulattamaan jotakin elämässäni.

Olen pohtinut, mitkä asiat ovat minulle elämässäni vaikeita. Mitä en pysty sulattamaan? Minun on vaikea hyväksyä itselleni hyvää. En osaa huomioida omia tarpeitani ja toteuttaa niitä. Pelkään miehen reaktiota, kun olen itsekäs. Jännitän myös miehen vihanpurkauksia. En pysty sulattamaan, että minun mieheni on tässä asiassa kuten isäni. En pysty nielemään asiaa, vaan oma vihani astuu näyttämölle. Viimeinen iso asia on, että en osaa päästää irti vaikeista asioista, vaikka se olisikin mahdollista. Muutos tuntuu vaikealta, vaikka se parantaisi elämänlaatua. Esimerkiksi oman ajan ottaminen on vaikeaa, vaikka tiedän voivani paremmin. Jään herkästi rypemään ikävässä kuin ottaisin itseäni niskasta kiinni ja tekisin asialle jotain.

Muutosta on tapahtunut esimerkiksi vuodentakaiseen, mutta uskon kehon viestivän minulle, että se ei riitä. Se ei riitä, että annan itselleni vähemmän hyvää kuin olisi mahdollista. Haluan huolehtia itsestäni, mutta en silti panosta siihen niin paljon kuin olisi mahdollista. Uskon, että pelkään muutosta, jolloin vanhassa tutussa tilanteessa on parempi pysytellä kuin lähteä kohtaamaan uutta. Siihen kun liittyy aina riskinsä.

Minulla on myös tapana ajatella, että lapsuudenkoti on tehnyt minusta tällaisen kuin olen. Pitää paikkansa, mutta unohdan, että nyt voin muuttaa asioita. Minä haluan päästää tästä kaikesta irti, jotta elämä olisi nautinnollisempaa kuin nyt. Minun on vain löydettä sama halu tunnepuolelta. Ei riitä, että järjellä ajattelen näin, koska se ei johda lopulliseen hyvään.

Tuli vielä mieleen, että minun on hyväksyttävä elämä sellaisena kuin se on. Minun on toisinaan vaikea tehdä ratkaisuja, koska ajattelen, että siten suljen polkuja muualle. Näinhän se on, mutta minun on hyväksyttävä, että kaikkea en voi saada. Riskejä on otettava ja osattava nauttia siitä mitä on eikä keskittyä siihen mitä menettää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti