Kävin jokunen aika sitten vyöhyketerapiassa. Itken siellä nykyään aina. Siellä nousee monet asiat pintaan. Saan lohdutusta, tukea ja kannustusta. Saan purkaa sydäntäni, saan olla sitä mitä olen, saan ymmärrystä asioihin.
Parisuhdepohdinnat olivat pinnalla sielläkin. Lohduttavaa oli kuulla, että minun pitäisi luopua lapsuudesta nousevista reaktioista ja tunteista. Esimerkiksi miehen kiukkuilun pitäisi antaa olla vaikuttamatta itseeni. En saisi mennä mukaan tilanteisiin. Kyse ei siis ole oikeasti minun ja miehen välisistä asioista, vaan miehen teot nostavat lapsuuden muistot esiin ja siksi itse reagoin esimerkiksi vihastumalla.
Kun pystyn suhtautumaan neutraalisti miehen reaktioihin, olen jo pitkällä. Silloin näen mikä on suhteemme tulevaisuus, jos en ole antanut periksi ennen sitä. Kun en reagoi miehen toimintaan tunteella, annan miehelle tilan toimia toisin. Silloin minun on vain hyväksyttävä, että mieheni on sitä mitä hän on. Jos en voi hyväksyä, sitten teen omat ratkaisuni. Vyöhyketerapeuttini antoi hyvän olon minulle siinä, että meillä on miehen kanssa mahdollisuus. Ei hän sitä suoraan sanonut, mutta ymmärsin asian niin.
Se miksi pelkään kovasti eroa liittyy ilmeisesti hylkäämiseen. En pelkää miehen jättävän minua. En vain kestä, jos joudun hylkäämään mieheni. Samallahan hylkään lapset, vaikka he olisivat elämässäni enemmän kuin mieheni. Omat hylkäämiskokemukset ovat sen verran vaikeita minulle, etten niitä muille halua ja siksi sinnittelen tässä.
Hylkääminen ja viha ja häpeä ovat asioita, jotka minä haluaisi käsitellä suhteessa mieheeni. Isäni hylkääminen vaikuttaa voimakkaasti parisuhteisiini, mutta myös ihmissuhteisiin. Pelkään, etten kelpaa muille. Sitten saatan hylätä toisen ennenkuin minut hylätään. Isä oli hyvin vihainen niin kuin mieheni. Isäni viha esti minua olemasta minä. Tämän asian kanssahan minä nyt käyn taistoa. En uskalla olla se, joka olen, etten nosta miehessä vihaa. Isääni häpesin lapsena ja nyt olen alkanut hävetä miestäni, hänen vihaansa ja epäsosiaalisuuttaan. Nämä selvästikin olisi hyvä työstää pois, jotta elämä helpottuisi. Pitäisi vain tutkiskella itseäni, kun näihin liittyvät tilanteet ovat ajankohtaisia. Palaan näihin, kun ovat ajankohtaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti