Olen jo jonkun aikaa miettinyt viikonlopun viettämistä yksin. Olen todennut, ettei minulla ole sopivaa paikkaa sille ajalle. Rahakaan ei liiemmin ole. Miten siis voin sen toteuttaa? Minulla toki olisi joitakin vaihtoehtoja, mutta en ole valmis nöyrtymään sellaiseen. Rahaa periaatteessa olisi se toteuttaa, mutta ajatus siitä, että se on jostakin toisesta asiasta pois, ei miellytä minua. Olen ilmeisestikin taas siinä tilanteessa, että valitan asiasta, mutta en ole valmis tekemään asian eteen tarvittavia asioita. Vapaan viikonlopun viettäminen ei siis ole mahdotonta, mutta vaatii luopumista ja priorisointia.
Päätin, että priorisoin asiat niin, että saan sen toteutettua. En valita, vaan teen asian eteen mitä pitääkin, koska se ei ole mahdotonta toteuttaa.
Paikan ja rahan lisäksi minua on estänyt häpeä ja pelko. Hävettää lähteä yksin muutamaksi yöksi. Olen niin säälittävä, että joudun lähtemään yksin. Todellisuudessa se on rohkeutta. Ihailisin toista, joka ottaa omaa aikaa. Pelko liittyy toki häpeään, mutta myös siihen, mihin yksinolo voi johtaa. Eniten siis pelkään eroa. Jollakin tavalla se tuntuu väistämättömältä, kun ajattelen sanontaa, että se asia tulee elämässä eteen, jota pelkää. Haluan kuitenkin nähdä asian niin, että teen kaikkeni, ettei se tule tapahtumaan. Oma aika on juuri sitä.
Näyttäisi siltä, että lähiaikoina olisi vaikea toteuttaa vapaata viikonloppua, mutta kaipaan sitä kipeästi. Haluaisin sen nyt heti. Täytyy jutella miehen kanssa, saadaanko asiat järjestettyä niin, että saisin oman ajan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti