Vatsani on voinut kokoajan paremmin, vaikka toki takapakkia tulee ja etsin syitä oireiluun. Ruoan kanssa olen edelleen alkuvaiheessa, vaikka toimivan ruokavalion olen löytänyt. Se vain on niin suppea, että laajentaminen on paikallaan. Tästä on hyvä jatkaa ruoka-aine kerrallaan.
Viikonloppuna olimme poissa mukavuusalueelta, jolloin vatsa reagoi paljon. Yritin saada otetta, mistä on kyse. Olen iloinen, että pidin ruokavaliostani kiinni. Se siis kertoi, ettei oireilu johtunut siitä.
Yritin päästä kiinni vatsan viesteistä. Onnistuin siinä hyvin. Sain ainakin kerran vatsan rauhoittumaan. Oivalsin, että minun olisi hyvä nähdä elämän hyvät puolet eikä toivoa aina parempaa. Minulla asiat ovat hyvin, joten miksi en nauttisi siitä. Enemmän voisi olla, mutta sen tavoittelu ei ole sen arvoista itsessään. Tämän oivalluksen myötä vatsan puristus helpottui.
Puristuksia tuli oivalluksenkin jälkeen. Niistä en niin saanut otetta, mutta uskon jännittäneeni ihmisten kanssa olemista. En uskaltanut relata, vaan jännitin ja pidättelin itseäni mm. harkitsemalla tarkkaan sanojani. Todennäköisesti hyväksynnän tarve oli suuri, joten pelkäsin hylkäämistä.
Uskon, että pikkuhiljaa opin lukemaan kehoani. Vatsan puristuksen liitän usein luopumisen vaikeuteen, joten jatkossa puristuksen yhteydessä luultavimmin pohdin, mistä luopuminen tuntuu vaikealta sillä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti