Rakkautta kohden pienin askelin

Luen taas Tommy Hellstenin kirjaa. Tällä kertaa vuorossa on Kolme matkamiestä. Joissakin kirjoissa en pitänyt siitä, että Hellsten tuo uskontoa voimakkaasti kirjoihin. Tässä kirjassa sitä ei ole. On tai ei, niin olen rakastunut Hellstenin kirjoihin. Ne antavat niin paljon. Kirjaa lukiessani olen pohtinut rakkautta. En ole elämässäni sitä saanut ja siksi toivon mieheltäni huomiota ja rakkautta. Toivon häneltä sitä, mitä ilman jäin lapsuudessani. Haluaisin antaa ennen kaikkea lapsilleni rakkautta, mutta en kykene siihen, koska en tiedä mitä se on. Miehelleni minulla ei ole erityisen suuri tarve antaa hellyyttä. Eihän hänkään anna minulle. Käyn kilpailua vanhempieni kanssa, en mieheni, vaikka niin luulenkin. En voi antaa rakkautta, jos en sitä itse saa. Tässä on kana ja muna ongelma. Kumpikaan ei saa rakkautta, jos näin ajattelemme. Olen iloinen siitä, että olen tunnistanut rakkaudettoman lapsuuteni ja aikuiselämän. Minun ei ole vaikea myöntää tätä, mutta vaikea hyväksyä. Vaikea hyväksyä, etten ole ollut rakkauden arvoinen. Jos tarkkoja ollaan, niin olen rakkauden arvoinen, mutta vanhemmat eivät sitä ole minulle pystyneet antamaan. Tästä syystä koen toisinaan, etten ole rakkauden arvoinen. Koska en ole rakkautta saanut, en ole voinut hyväksyä itseäni. Olen yrittänyt tehdä muiden toiveiden mukaan asioita, jotta saisin kovasti kaipaamaani hyväksyntää ja rakkautta. Todellisuudessa olen ajanut niitä entistä kauemmaksi. Olen rakkauden puutteessa hävittänyt itseni kokonaan. En enää tiedä, mitä haluan, mitä ajattelen ja kuka minä olen. Olen ollut sitä, mitä muut ovat toivoneet. Olen alkanut voida pahoin, kun en ole saanut olla minä. Kaikki voimavarani ovat menneet siihen, että minut hyväksyttäisiin. Monien luekemieni kirjojen pohjalta rakkaus tulee luokseni, kun lopetan sen etsimisen. Kun teen asioita sisäistä ääntäni seuraten, saan hyvän kaupanpäälle. Saan hyvää siitä, että kuuntelen itseäni, mutta hyvää tulee myös muualta. Muualta tuleva hyvä on ekstraa, jota ei pidä odottaa. Se tulee, jos se tulee ja kun se tulee. Minun on vaikea luopua siitä, ettei muut määrää minua. Tiedän järjellä, että nyt taistelen vanhempiani vastaan. Jos oikeasti tekisin asioita esim. miehelleni, jotta hän tulisi iloiseksi, niin hyvä tulisi takaisin. En sitä edes itse odottaisi, jolloin yllättyisin iloisesti. Olen alkanut antaa tekojen kautta rakkautta miehelleni. Olen samalla huomannut, että kaipaan mieheni läheisyyttä. Läheisyydenkaipuu on aiemmin ollut pakonomaista. Nyt se on lähempänä rakkautta. Olen miehelleni sanonut läheisyydenkaipuustani. Hän ei ole jaksanut antaa minulle sitä. Olen pettynyt tilanteessa, mutta olen ymmärtänyt miestäni ja tyytynyt tilanteeseen. En näinä kertoina ole pelännyt hylkäämistä ja väkisin yrittänyt saada lämpöä ja läheisyyttä. En ole kokenut olevani huono ihminen, vaikka mieheni torjui minut. Tulee hyvä olo huomata, etten enää ole niin riippuvainen hyväksynnästä ja rakkaudesta kuin olen ollut. Huomaan tämän olevan yhteydessä hyvinvointiini muutenkin. Löydän elämästä hyviä asioita, jolloin en tarvitse enää samassa määrin hyväksyntää mieheltäni tai muilta ihmisiltä. Hyväksyntä ja ilo löytyy päivä päivältä enemmän minusta. Olen saanut hyvää jo sen verran, että olen saanut sitä jo jaettavaksi eteenpäin. Vielä minulla on paljon vajetta, mutta se ei estä antamasta vähästä eteenpäin.