keskiviikko 20. elokuuta 2014

En enää aio kantaa muiden tunteita ja toimia niiden mukaan

Tällä hetkellä mulla on kovasti henkistä kipua, josta haluan eroon. Monet asiat liittyvät irti päästämiseen. Tiedän mikä on minulle hyväksi, mutta en osaa seurata sisäistä ääntäni. Olen herkistynyt muiden tunteille ja toiveille ja seuraan niitä.

Ne mistä haluaisin päästää irti ovat oman ajan ottaminen ja miehelle hyvän antaminen. Tiedän tarvitsevani omaa aikaa, mutta en sitä ota. Olen kiukkuinen, kun yritän sietää lasten tarpeita. Tilannetta ei luultavasti olisi, jos huolehtisin itsestäni.

Miehen kanssa on usein kilpailutilanne. Tilanne joka heijastuu lapsuudesta. En halua tehdä miehen mieliksi asioita, koska en halua alistua. Haluan päästää siitä irti. Aion pitää kotia paremmassa kunnossa. Haluan itsekin sitä, mutta en tee, koska koen silloin antavani miehelle, joka ei minulle anna toivomaani. Syvällä sisimmässä koen antavani vanhemmilleni, mikä siis on vaikeaa, koska he eivät antaneet minulle tarvitsemaani. Nyt aion ajatella, että annan miehelleni, joka ansaitsee hyvän.

Oman ajan ottaminen on ollut vaikeaa, koska mies ei kannusta minua siihen. Hän ennemminkin on hyvin nyrpeä, jos sanon tarvitsevani aikaa. Otan miehen tunteet omikseni ja jätän omat tarpeeni sivuun.

Viestittelin miehelleni, että tarvitsen omaa aikaa. Mieheni ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikka viestiin vastasikin. Tulin vihaiseksi. Tajusin, että toivoin miehen arvostavan minun tarpeitani, mitä hän ei ignooraamisellaan tehnyt. Ymmärsin samassa, että en tarvitse miehen arvostusta. Minun pitää arvostaa itseäni. Se riittää. Toivon kovasti muiden arvostusta, koska en vanhemmiltani sitä saanut. Enää muut eivät voi minulle tarjota asioita, joita vanhempien olisi pitänyt tarjota. Nyt minun on löydettävä ne itsestäni.

Minun on vaikea päästää asioista irti, mutta nyt aion tehdä sen, jos vain tunnistan, mistä on kyse. Nyt ajattelen omaa parastani ja mitä itse haluan olematta itsekäs. Tiedän, että oman ajan ottaminen tulee olemaan minulle vaikeaa, jos mieheni ei ole ymmärtäväinen. En anna sen silti haitata. Minä ansaitsen omaa aikaa ja kehoni sitä vaatii, joten sen aion toteuttaa. Takapakkeja varmasti tulee, mutta suunta on silti eteenpäin.

Minun on huolehdittava itsestäni eikä odotettava muiden huolehtivan minusta. Jos tarvitsen jotakin kohtuullista, minun ei silloin tarvitse ottaa toisen tunteita omikseni, jos asiani ei toista miellytä. Minun tehtäväni on miellyttää itseäni ja kantaa omat tunteeni. Muut kantakoot omansa. Vapauttavaa antaa itselle lupa tällaiseen.

Tulee hyvä fiilis, kun tietää suunnilleen, minne olen menossa. Olen jotenkin luottavaisin mielin, että miehenikin on menossa samaan suuntaa. Annan miehelleni tilaa kasvulle, kun en odota häneltä mitään. Annan hänelle silkasta ilosta sen, mitä annan. Mies saa myös tilaa omalle kasvuprosessille, kun en alista häntä. Se mihin hänen kasvuprosessinsa johtaa, voi olla minulle epämiellyttävää, mutta otetaan sekin sitten vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti