Aiemmin kirjoittelinkin vaikeudesta kohdata ihmisiä. Minun on vaikea päästä erityisen lähelle ihmistä, koska pelkään heidän tunteiden ja reaktioiden vaikutusta minuun. Pelkään kohdata toisen häpeää ja syyllisyyttä, koska otan ne osaksi itseäni.
Tänään eräässä kohtaamisessa analysoin itseäni. Tapasin sellaista ihmistä, joka ei päästä lähelle. Hänen kanssaan en pääse kovin syvällisiin keskusteluihin. Meille tulee paljon hiljaisia hetkiä.
Yleensä minä en keksi sanottavaa, jos juttu loppuu. Joidenkin kanssa on pakko, jos en pitkiä aikoja halua olla hiljaa. Nykyään siedän hiljaisuutta jo paremmin. Aivoni edelleen toisinaan lukkiutuu, kun yritän keksiä keskustelun aiheita.
Tänään keskustelu ei ollut erityisen sujuvaa, mutta koin silti tyytyväisyyttä. En ollut itse niin kovin rauhaton, vaan pystyin olemaan suht levollisesti, vaikka toisinaan koin epämiellyttävää oloa. Tämä on siis edistysaskel. Mitä enemmän koen sisäistä rauhaa, sitä paremmin voin ja sitä paremmin pystyn olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Se mistä olen erityisen iloinen on, että lähdin haastamaan itseäni ja yritin kohdata vuorovaikutuksen osa-alueen heikkouksiani tänään. Itseni haastaminen ylipäänsä vuorovaikutuksessa on ollut nyt työn alla. Haluan päästä eroon pelosta kohdata ihmisiä. Haluan tuntea vapautta vuorovaikutuksessa, jotta minun ei tarvitse tuntea liiallista häpeää, syyllisyyttä, pelkoa tai kateutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti