Mä olen melkein valmis antamaan kaikkeni, että tilanteeni menisi parempaan suuntaan. Paljon hyvää on vuoden sisään tapahtunut, mutta se ei riitä minulle. Haluan vielä enemmän. Haluan vielä enemmän ensisijaisesti terveydeltäni.
Tiedän, ettei esimerkiksi tavaroista luopuminen sinällään auta asiaa, mutta olen entistä enemmän pyrkinyt karsimaan niitäkin. Olen yrittänyt luopua kaikesta ylimääräisestä. Tiedän, että haluan luopua jostakin en vain tiedä mistä. Voi olla myös, etten ole valmis sitä vielä kohtaamaan ja siksi en tiedä tarkemmin asiaa.
Uskon silti, että kohtaamalla itselleni vaikeita asioita helpotan elämääni. Tulen samalla lähemmäksi asioita, jotka eivät vielä ole tietoisuudessani. Lähestyn pienin askelin vapautta, rohkeutta, hyvää oloa. Tie vain tuntuu tuskaisen pitkältä. Ehkä minulla on epärealistinen kuva tässä asiassa. Ehkä oloni ei koskaan tule olemaan niin seesteinen kuin ajattelen. Todennäköisesti kokoajan tulee enemmän ja enemmän uusia vaikeita tilanteita, koska menen niitä kohden. Silti uskon jonkin asian elämässä helpottavan. En vain tiedä, millaiseksi elämä muodostuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti