Vaistoni

Mieleeni on noussut ajatuksia vaistoon luottamisesta. Uskon minulla olevan joissakin asioissa vahva vaisto, mutta en ole uskaltanut luottaa siihen. Nyt on tullut takautuvasti tilanteita mieleen, jossa olen vaistonnut jotakin, mutta tehnyt vastoin vaistoani. Minun on ollut vaikea luopua jostakin olemassa olevasta ajattelumallista tai tavasta. En esimerkiksi ole voinut pahoittaa toisen mieltä, joten olen päätynyt tekemään vastoin sisäistä ääntäni. Jälkeenpäin olen huomannut ratkaisuni vääräksi. Kun uskallan nyt nähdä tekemäni virheet, minun on jatkossa helpompi kuunnella itseäni. En siis koe olevani huono ihminen, kun teen virheitä, vaan otan opikseni.

Sisäisestä äänestä puheen ollen olen aikonut luopua muutamasta asiasta elämässä. Olemme aiemmin käyneet lasten kanssa harrastuksessa, josta olen saanut kokoajan huonoja viboja. Olen käynyt siellä, koska olen yrittänyt ylittää itseäni ja kohdata vaikeuksiani. Viimepäivinä on tullut sellainen olo, että voisin tilalle etsiä jotakin muuta lasten kanssa tehtävää. Miksi menisin sinne, jos se aiheuttaa minulle vain negatiivisia tuntemuksia? En oikein saa siitä mitään irti. Miksi en täyttäisi sitä koloa jollakin energisoivalla sen sijaan, että se vie minulta ilon? Haasteita haluan kohdata, mutta ehkä en tuohon haasteeseen ole vielä valmis. Se miksi olen kyseisessä harratuksessa käynyt ovat olleet edullisuus, turvallisuus eli tiedän mitä odottaa ja luopumisen vaikeus eli en voi myöntää tehneeni väärän valinnan. Minulla ei ole mitään syytä käydä siellä. Uskon löytäväni lapsille jotain vielä kivempaa tekemistä.

Olen pohtinut työkuvioitani myös viimeaikoina. Pohdin esimiesaseman sopimista minulle. Olen nyt kallistumassa siihen, että en halua tässä vaiheessa esimiesasemaa. Minulla on ollut muita suunnitelmia, joista haluan pitää kiinni. Aion priorisoida elämäni niin kuin koen parhaaksi. En mene sen mukaan, mitä minulta odotetaan. Toki joudun realiteetit huomioimaan eli joissakin tilanteissa olen valmis VÄLIAIKAISESTI toimimaan vastoin sisäistä ääntäni.