Kiitollisuus erilaisista asioista on lisääntynyt elämässäni päivä päivältä. Olen kiitollinen ihanista ihmisistä, joita elämässäni on. Niitä ei ole paljon, mutta muutamia tärkeitä.
Olen oppinut arvostamaan muita ihmisiä entistä enemmän. Enää en aina yritä pärjätä omillani tai hallita kaikkea, vaikka usein vieläkin teen niin. Olen oppinut, etteivät muut ihmiset ole minun kilpailijoitani, joten voin olla heille kiitollinen. Voin antaa positiivista palautetta, kiittää heitä, kannustaa heitä ja olla iloinen heidän puolesta. Se ei ole minulta pois. Tulee mukava olo siitä, ettei tästäkin asiasta enää tarvitse tuntea kateutta, vihaa tai ylikorostunutta kilpailuviettiä. Elämä ei ole vain suorittamista, huonomuuden tunnetta ja pelkoa epäonnistumisista.
Näistä asioista tuli mieleen ihmiset, jotka ovat olleet mukana elämäni varrella ja etenkin viimeaikoina läsnä. Pohdin pariterapeuttia ja perheneuvolan työntekijöitämme. En ole tyytyväinen terapeuttiini, mutta toiseen perheneuvolan työntekijään olen. Pohdin miksi olen joihinkin tyytyväinen, mutta joihinkin en ole. Huomasin, että ymmärtäväiset, kuuntelevat, läsnäolevat ihmiset antavat minulle sitä, mitä tarvitsen. Tulen kuulluksi ja nähdyksi.
Minulle on tärkeää, millaisilta ihmisiltä ostan palvelua. Luotan sellaisiin enemmän, jotka tekevät työnsä minulle. En välttämättä ymmärrä työnjäljestä mitään, mutta uskon heidän tekevän hyvää työtä, jos he kuuntelevat minua ja toteuttavat hyvillä mielin toiveeni.
Ihmisen kohtaaminen on tärkeä hetki ja se viestii paljon. Tämä pitäisi muistaa, kun kohtaan ihmisiä ja etenkin läheisiä. Kohtaamishetkellä välitän paljon, halusin tai en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti