Minulla oli tänään sovittu meno. Pohdin jaksanko lähteä sinne, koska minulla on ollut koko päivä huono olo. Mietin syitä, miksi olen kipeänä menossa tapaamiseen. Tajusin, etten halua pahoittaa toisen mieltä, koska näemme harvoin. Ymmärsin, että tässä on kyse siitä, että toimin vastoin omaa sisäistä ääntä. Pohdin pitkään, että menisi. Ajattelin, että ensi kerralla toimin sisäisen äänen mukaan. Tilanne pysäytti sen verran, että jäin miettimään, miksi ensi kerralla eikä nyt. Toimin lopulta sisäisen ääneni mukaan. Tuntui hyvältä, että en yrittänyt miellyttää toista, vaan ajattelin omaa parastani. Minustakin on kuuntelemaan itseäni eikä vain täyttämään muiden toiveita.
Toinen vastaavanlainen tilanne oli tässä taannoin, kun olisin kovasti halunnut mennä kylään, mutta lievästi kipeänä en halunnut mennä. Aiemmin olisin mennyt, mutta tällä kertaa toimin toisin, vaikka tiedän toisen pettyneen.
Parasta itseni kuuntelemisessa on se, että en syyllisty pitkäksi aikaa, vaikka toiselle tulee paha mieli. Olen iloinen siitä, että minulle itselleni ei tule paha mieli niin kuin tulisi, jos sivuittaisin omat tarpeeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti