Luopuminen on aina ollut minulle vaikeaa. Aiemmasta ruokavalion luopuminen on ollut yksi vaikeimmista luovuttavista asioista. Miksi? Pohdin mitä ruoka ja siihen liittyvät asiat minulle merkitsevät.
Vastuunottamisesta syömisestä merkitsee minulle aikuisuutta. En ole saanut olla lapsi, joten olen ollut sitä aikuisuudessa. En ole pitänyt ruoanlaitosta enkä ruoka-asioita tärkeänä. Nehän ovat aikuisten asioita. Olen halunnut syödä mielihalujen mukaan enkä ole halunnut muiden rajoittavan syömistä en edes kehoni. Olen laiminlyönyt itseäni ja tarpeitani niin kuin minua laiminlyötiin lapsena.
On ollut vapauttavaa joutua muuttamaan ruokavaliota. On ollut vapauttavaa olla aikuinen. On ollut vapauttavaa ottaa vastuuta ja olla vastuussa itsestä. Vastuun mukana tulee myös vapaus. Sitäkin olen kaivannut. Muutoksen myötä olen huomannut saamani vapauden tuovan hyvää fiilistä. Vapaus, ettei minun tarvitse taistella mitään vastaan. Kuuntelen itseäni ja toimin sen mukaan. Siihen kuuluu vastuuta ja vapautta. Vastuu ei siis ole huonoa asia, vaikka sitä välttelenkin. Jos ei ole vastuuta, ei ole vapauttakaan. Ajatus, joka kantaa taas eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti