Huomenna menen yhtä pelkoani kohden. Ennen nukkumaanmenoa aloimme miehen kanssa keskustella. Kerroin miehelleni peloistani. Mies ei olisi halunnut keskustella, koska häntä väsytti. Lopulta keskustelimme jonkin aikaa.
Kerroin miehelleni, että haluaisin olla heikko, mutta en voi olla heikko. En ole koskaan saanut olla heikko. Ei kotona huomattu, jos olin heikko. Päätin siis piilottaa heikkouteni ja siitä lähtien olen sillä tiellä ollut. En juurikaan itke ihmisten nähden. En kerro heikkouksistani. En kerro vaikeuksistani. Sisälläni on paljon epävarmuutta, surua ja pahaa oloa, vaikka en sitä näytäkään.
Kerroin miehelleni, että jos joku osoittaa välittävänsä, alan herkästi itkeä. Saan toiselta sen, mitä minulta on puuttunut. Heittäydyn tilanteeseen vaistomaisesti. Yritän pidätellä itkua, mutta aidon välittämisen kokemuksen edessä itkua ei estä mikään. En välttämättä pysty kaikkea kertomaan, mutta olen päässyt lähemmäksi itseäni ja sisintäni kuin muissa tilanteissa. Olen päästänyt toisen näkemään haavoittuvuuteni.
Nyt ymmärsin sen, että ihminen voi olla haavoittuvainen kokiessaan rakkautta. Vaikka rakkauden tunne olisi hetkellinen, sekin riittää, jos se tuntuu aidolta.
Mies tietenkin tapansa mukaan loukkaantui, kun kerroin vaikeudestani olla haavoittuvainen ja heikko hänen seurassaan. Sitä haluaisin olla, mutta en voi, koska mies ei ole haavoittuvainen ja heikko. Toisaalta meidän välillä ei ole rakkauttakaan, joka on ehto sille, että voin olla minä myös heikkona ja haavoittuvaisena. Mies ymmärsi, jollakin tasolla asian, mutta silti loukkaantui, ettei ole riittävä. Hän koki olevansa välittävä. Jollakin tavalla näin voisi ajatella, mutta hän on etäinen. Hän ei uskalla näyttää tunteitaan, jolloin aito rakkaus ei näy. Väitän myös, ettei sitä ole.
Olen joitakin kertoja kokenut, kun joku on aidosti halunnut kuulla kuulumisiani. Olen vain itkenyt. Vihdoinkin olen tullut nähdyksi ja minua halutaan kuulla. Tunne on paras. Tätä tunnetta en koe mieheni kanssa. Nyt hän vetosi väsymykseensä. Sillä voi olla vaikutusta, mutta ei se silti siihen vaikuta, että hän on etäinen ja antaa kylmän vaikutelman.
Keskustelu oli ihan hyvä, mutta jäin tässäkin kaipaamaan lämpöä. Mies silitteli varovasti, etäisesti. Lämmin syli ja halaus jäivät puuttumaan. Juuri ne puuttuivat, joilla osoitetaan välittämistä ja rakkautta. Itku, jota olin vailla, jäivät puolitiehen. Helpottava ja vapauttava itku jäivät tulematta. Jäi vain vatsaa kipristelevä tunne, pelko. Pelko, etten voinut taaskaan olla heikko minä. Vetäydyin taas vahvaksi minäksi odottamaan uutta tulemista. Valvon, koska pelko myllertää mahassani. Pelko, joka yritti tulla nähdyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti