Kävelyretki vesisateessa

Lähdin tänään vesisateeseen kävelemään. Kun on kunnon varusteet päällä, pidän siitä. Ennen kuin lähdin, minulle tuli fiilis reitistä. Halusin mennä lenkkipolkua pitkin. Lähdin sinne suuntaan. Polku oli pimeä. Meinasin kääntyä takaisin, koska en halunnut mennä pitkää matkaa pimeässä. Rohkaistuin jatkamaan matkaa pelosta huolimatta. Sitten näkyikin jo valaistusta.

Huokaistuani helpotuksesta, ettei tarvitse kulkea pimeässä tai kääntyä takaisin, kuulin huutoa. Nainen huutaa koiraansa. Olin huomannut ihmiset ennen huutoa, mutta en koiraa. Sitten koira lähestyy minua ja alkaa haukkua. Minua pelotti. Kerran koira on puraissut minua ja siitä luultavasti on jäänyt pelko tuntemattomia koiria kohtaan. Koira lähtee juoksemaan muualla, mutta tulee taas uudestaan minua kohti. Nainen huutaa, ettei tarvitse pelätä. Koira on kiltti. Se ei minua lohduta. Koira menee emäntänsä luo. Jatkan matkaa ja kävelen heidän ohi.

Minua pelotti tilanne, mutta päätin olla kääntymättä takaisin. Sain jatkaa melkein koko loppumatkan yksin. Vain yksittäisiä ihmisiä tuli vastaan.

Lenkin alussa polulla oli valaistus. Silti matkalla oli polun vieressä pimeää metsää. Minua pelotti aluksi. Sitten rentouduin ja jatkoin hyvillä mielin matkaa.

Selvittyäni näistä pelon tunteista. Aistini vapautuivat panemaan merkille ympäriltä kuuluvia ääni, ihania syksyn tuoksuja ja katselemaan luonnon kauneutta. Ajatuksia oli paljon.

Pohdin kuinka pidin entisen poikaystävän kanssa luonnossa olemisesta ja syksystä vuodenaikana. Pohdin syksyn merkitystä itselleni. Pohdin lapseni syntymää. Pohdin luopumista. Pohdin perheen kanssa luonnossa samoamista. Nämä ajatukset tulivat ja menivät ilman kovin voimakkaita fiiliksiä. Lähinnä lämpöä ja lievää surua oli.

Jatkaessani matkaa huomasin hyräileväni samaa "laulua" kuin joskus hyräilen lapsilleni nukuttaessani heitä. En voinut olla ajattelematta, miksi sitä hyräilin. Kuljin turvallisesti ties sivussa jalkakäytävällä. En kokenut uhkaa. Miksi silti rauhoittelin itseäni? Vastausta en saanut. Jatkoin vain matkaa. Tarkoitus oli tehdä pieni lenkki, mutta nautin kävelystä enkä malttanut lähteä kotiin.

Kävelin rauhallisesti, kun ei pelottanut tai kun nautin luonnosta.

Matkan jatkuessa päässäni pyöri iloinen rallatus "litsis loiskista, litsis loiskista, rapa roiskuu". Siinä vaiheessa mieleni sanoi minulle varovasti, että voisin hypätä vesilammikkoon. Katselin lammikoita, mutta en hypännyt niihin.

Matka jatkui lenkkipolulla. Kävelin puiston ohi. Fiilis oli mahtava. Nautin yksinäisyydestä, jonka sää tarjosi. Ketään ei näkynyt missään. Pohdin, ettei yksin oleminen ole paha juttu. Matkan jatkuessa katselin enemmän lammikoita, mutta en hypännyt niihin.

Lenkkipolu muuttui taas pelottavammaksi. Toisella puolella polkua oli pimeää. Muistan kesällä kävelleeni samaa polkua. Matkalla olleen pöydän ääressä pelasi silloin kaksi päihtynyttä miestä. Ajatus heistä pelotti. Ajattelin, että olisin voittanut pelot alkumatkasta, mutta niin ei käynyt. Vauhtini kiihtyi. Silti olo ei ollut paniikinomainen, vaan hallittava.

Päästyäni taas tielle aloin rentoutua ja vapautua muutenkin. Hieman ennen kävelytielle pääsemistä poljin toisella jalalla lammikkoa. En uskaltanut hypätä. Vasta kävelytiellä etsin lammikoita ja päätin hypätä sellaiseen tasajalkaa. Ehkä koin sen riittävän turvalliseksi, jotta vapauduin lapselliseksi.

Ensimmäisen hypyn kohdalla fiilis oli mahtava. Minua hävetti ajatus hypätä lammikkoon, mutta tein sen silti. Koin ylpeyttä rohkeudestani. Jatkoin lätäköiden etsimistä ja hyppäsin jokaiseen lammikkoon. Yhden hypyn jälkeen näin tien toisella puolella kävelijän. Käänsin katseen pois. Sitten ajattelin, miksi häpeäisin. Nautin kovasti hyppimisestä, joten katsoin kävelijää ja jatkoin matkaa. Katsoin silti näkikö joku hyppyjäni. En nähnyt, että kukaan olisi nähnyt. En tiedä olisiko se vaikuttanut hyppimiseeni. Loppumatkasta hypin jo ajattelematta muita.

Reissuni päättyi leveään hymyyn. Hyppiminen oli matkan kohokohta, vaikka koinkin pelkoa ja voitin ne. Hyppiminen merkitsi minulle itseni toteuttamista  ja häpeän voittamista ja siksi se oli parasta muutenkin hyvässä reissussa.