Fiilikset ovat tällä hetkellä hyvät. Kohtasin taas yhden peloistani. Yhden pahimmistani. Olen viimeaikoina alkanut jännittää asioita vasta samana päivänä, kun joudun kohtaamaan itselleni vaikean asiat. Tänään en jännittänyt aamulla enkä odotushuoneessa. Mietin vain, että en ole oikeassa paikassa, mutta otetaan vastaan, mitä elämä tuo tullessaan.
Pelkoni ovat muuttuneet. Aiemmin pelko lannisti minut. Se lamautti ja vei minulta toimintakykyni. Nyt pelot ovat muuttuneet jännitykseksi. Pystyn silti tarkkailemaan ympäristöä ja itseäni. Pystyn tekemään havaintoja niin, etteivät ne vaikuta minuun liiallisesti. Nyt uskon, että selviydyn asioista, vaikka pelkoakin on. En enää pakene pelottavia asioita niin kuin aiemmin tein. Ne tulevat kuitenkin jossakin vaiheessa vastaan. Miksi siirtää niitä eteenpäin?
Pelko on väistymässä keskiöstä ja siirtymässä sivummalle. Pelko on myös vaihtanut muotoaan. Pelon ei silti tarvise poistua elämästäni. Se on tervetullut. Sillä on merkityksensä elämässäni. Se ei vain enää hallitse elämääni. Vapauttavaa huomata muutos. Vapauttavaa nauttia elämästä. Vapauttavaa elää.
Pelon tilalle on nyt tullut viha. Se hallitsee elämääni liikaa. Olen saanut siitä pienen otteen, mutta vielä se vie minua. En tiedä vieläkään, kuinka pääsen siihen käsiksi. Tiedossa olevat keinot eivät toimi. Ehkä minulla on jokin este vielä edessä ennen kuin toimintatavat auttavat.
Tiedän vihani olevan peräisin lapsuudesta. Vihaan isääni äärettömän paljon. Mieheni muistuttaa minua isäni etäisyydestä, rakkaudettomuudesta ja hylkäämiskokemuksista. Myös lapseni nostavat pintaan kyvyttömyyteni rakastavaan ja läsnäolevaan äitiyteen ja samalla vanhempieni kyvyttömyyden näihin asioihin. Koen vihaa, että en ole pystynyt tarjoamaan lapsilleni sitä mitä jäin itse vaille. Onneksi kaikki on vielä mahdollista, mutta edessä oleva matka saa minut vihaiseksi. Miksi minun en tehtävä tämä työ? Teen sen mielelläni lapsien takia, mutta joku olisi sen voinut tehdä ennen minua. Asioita ei saa miksikään muutettua, joten ei auta kuin hyväksyä. Huomaan vain, että se ei ole helppoa. Onneksi tiedän tilanteen muuttuvan viimeistään vuosien saatossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti