Mä haluaisin aloittaa elämän alusta. Nyt sattuu niin kovasti, että se olisi helpointa. Kunpa se vain olisi mahdollista, mutta ei ole. Ajattelen, että elämä opettaa, mutta nyt en jaksaisi ottaa opetuksia vastaan, vaan haluaisin valita helpon tien ja deletoida menneisyyden.
Taas on sellainen fiilis, että haluan luopua jostakin, mutta en tiedä vieläkään kohdetta. Ehkä haluan luopua kaikesta menneestä, koska haluaisin aloittaa kaiken alusta. Haluaisin luopua lapsuuden kurjasta puolesta. Jos olisin saanut rakastavan lapsuuden, minun elämäni olisi kulkenut toisenlaista polkua. En olisi ollut niin epävarma, niin pinnallinen, niin itsekeskeinen kuin olen ollut. Jos lapsuus olisi ollut toisenlainen, olisin kunnioittanut itseäni ja kuunnellut itseäni. Olisin tehnyt valintani toisin. Ilmeisesti juuri tästä syystä haluaisin pyyhkiä elämäni tyhjäksi. Haluaisin saada toisenlaisen alun elämälleni.
Ihanaa on se, että voin muuttaa elämäni, vaikka en voi pyyhkiä menneisyyttäni pois. Asioiden muuttaminen vain aiheuttaa pelkoa, jännitystä, häpeää ja syyllisyyttä. Tuntuu pahalta, kun joudun asettamaan rajoja uudelleen, mutta minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Tuntuu vain pahalle voimakkaat ja jatkuvat "negatiiviset" tunteet. Tuntuu vain pahalta kohdata ikävät asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti