Eilisen listauksen jälkeen ymmärsin, että luopumisen tarve liittyy tarpeeseen luopua lapsuuden ajattelumalleista. Se, että luovun tavaroista ei riitä helpottamaan tuskaa. Minun on kohdattava kipeät asiat menneisyydestä ja luovuttava niistä.
Olimme perheneuvolassa, jossa ymmärsin kuinka kipeä asia minulle on itsemääräämisoikeus. Minuun sattuu kovasti, ettei minun tarpeitani ole lapsuudessani huomioitu. Aina muiden tarpeet ovat menneet edelle. Koska minun tarpeillani ei ole ollut merkitystä, niitä ei ole myöskään tunnistettu. Nyt en vain kestä muiden määräilyä. Aloin itkeä, kun perheneuvolan työntekijä sanoi, että itsemääräämisoikeus on minulle iso asia. Sattui, kun mentiin asian ytimeen. Tulin nähdyksi ja kuulluksi, juuri sitä mitä tarvitsenkin. En halua olla vaikea, mutta olen ollut, koska menneisyyteni sattuu.
Koska tarpeitani ei ole tunnistettu ja nimetty lapsuudessa, en ole itsekään niitä oppinut tunnistamaan. Tässä sitä ollaan. Olen kohta keski-ikäinen, joka ei tiedä, mistä pitää. Tiedän mistä muut pitävät ja tunnistan ne helposti, mutta omien halujen tunnistaminen on vaikeaa.
Kaikista surullisinta on, etten tunnista edes omia perustarpeitani. Olen eksynyt tosi kauaksi itsestäni. Liian kauaksi. Olen vihainen kuinka tässä näin on päässyt käymään. Olen ensisijaisesti vanhemmilleni vihainen, että he loivat pohjan tälle tielle. Toki nyt vastuu on enemmän minulla. Nyt olen ottanut vastuun asioista ja yritän muuttaa tilannetta. Turhauttavaa vain muuttaa tilannetta, joka on vallinnut vuosikymmeniä. En silti voi katkeroitua. Nyt on vain yritettävä tehdä kaikkeni. Haluan vain kipeästi muutosta.
Olen taistellut sitä vastaan, että minulla ei saa olla tarpeita. Olen taistellut sen puolestaan että saisin tunnistaa tarpeeni. Olen näyttänyt väärin sen miehelleni. Minulla ei vain ole ollut keinoja tunnistaa tässäkään asiassa asian ydintä. Miehen reaktio on aiheuttanut minussa vihaa. Eikö minulla todellakaan ole oikeutta omiin tarpeisiin, omiin tunteisiin ja omiin ajatuksiin? Olen taisteluista huolimatta pitänyt kiinni ajatuksesta, että olen muita varten. Enhän ole saanut mistään merkkiä, että saan olla minä. Positiivista palautetta tulee, kun toteutan muiden tahtoa, jos silloinkaan.
Ei, ei, ei. Ei enää. Nyt saan olla minä ja muut saa jäädä, jos en kelpaa tällaisena. Minä olen nyt ensisijalla.
Mitä minä sitten olen? Vaikka en halua olla pinnallinen, niin pinnallisista asioista on helpompi aloittaa. Tykkään, että saan pukeutua kauniiksi ja panostaa itseeni. En ole panostanut ulkonäkööni koskaan niin paljon kuin olisin halunnut. Vaikka lapsuudenkodissa ei puhuttu, etteikö saisi laittautua, niin aistin se. Esimerkiksi meikkaaminen ei tullut kyseeseen kovin nuorena. Kun olen laittautunut, minua hävetti. Hävetti kotona asuessani ja senkin jälkeen, vaikka siihen ei puututtu. Tällä on ollut merkitystä, koska en ole luopunut lapsuudenkodin ajattelusta.
Haluan asettaa tärkeät ihmiset ensisijalle elämässäni. Lapset ovat tietenkin ykkösiä. Olen oppinut, ettei minun tarpeeni ole tärkeitä. Luen lapset tähän kategoriaan eli minun tarpeisiini. Haluan nyt asettaa lapseni ja itseni ykkösiksi. Seuraavaksi tulee muut tärkeät ihmiset. Haluan mm. antaa heille aikaani ja asettaa muiden vähäpätöisten asioiden edelle.
Minulle tärkeää on myös oma hyvinvointi. Haluan panostaa siihen. Hyvinvointi pitää sisällään sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin. Haluan ottaa aikaa itselleni ja kuunnella, koska tarvitsen aikaa itselleni. Haluan syödä terveellisesti, liikkua ja nauttia elämästä.
Tärkeää minulle on myös päästä toteuttamaan itseäni ja kuunnella itseäni. Olin aiemmin ulkona kävelemässä vesisateessa. Minulle tuli tunne, että haluan hyppiä vesilammikoissa kuin lapsi. Kävelin pitkän tovin ennen kuin rohkenin hypätä. Ketään ei näkynyt pitkän lenkkini aikana, mutta silti minua ajatuskin hävetti. Lopulta uskaltauduin hyppäämään. Tein sen usean kerran ja joka kerta naamalleni levisi leveä hymy. Pohdin, miksi vain lapsilla olisi tällaiseen oikeus, jos siitä tulee niinkin hyvälle tuulelle. Tällaista rohkeutta ja itseni toteuttamista lisää.
Toki tähän voisi paljon muutakin kirjoittaa. Näen, että nämä täyttävät päälinjani eli nämä kattavat ison osan minulle tärkeistä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti