Tänään ymmärsin, että olen pelännyt kohdata itseäni. Olen ehkä tiennyt tämän jollakin tasolla, mutta nyt pääsin syvemmälle tässä asiassa.
Eilen olin kaupassa ja ostin melkein huivin. Minua ahdisti tehdä päätös. Sitten tajusin, että en ehkä halua huivia, vaan se muistuttaa ystäväni tyyliä. Olisin huivin ostamisella halunnut olla joku toinen tai halunnut miellyttää toista. Päätin jättää huivin kauppaan ja palata ostamaan sen myöhemmin, jos vielä siltä tuntuu. Aiemmin vastaavissa tilanteissa olisin ostanut huivin, koska en olisi uskaltanut kohdata ostomotiivejani.
Tänään oli tilanne, jossa jouduin muuttamaan suunnitelmiani. Ahdistuin kovasti. Sain tästä ahdistuksesta kiinni. Ymmärsin, että yritin tehdä ratkaisua, joka miellyttäisi muita, vaikka sain tehdä ratkaisun mieleiseksi. Samassa yhteydessä ymmärsin, että luopumalla pakkomielteestäni pitää suunnitelmistani kiinni, voin saada paljon enemmän iloa kuin alkuperäisellä suunnitelmalla. Tässä tapauksessa halusin ostaa jotain kallista, joka ulospäin näyttäisi hyvältä. Halusin tehdä vaikutuksen, halusin saada toiset kateellisiksi. Luopumalla tästä ostoksesta saan paljon muuta kivaa samalla hinnalla. Kohtaamalla taas todelliset motiivit kohtasin itseni ja luovuin hyvästä, mutta sain myös hyvää.
Nämä kaksi tapausta saivat minut pysähtymään ja oivaltamaan, mitä tarkoittaa itseni kuunteleminen ja luopumisen tuoma hyvä. Ymmärsin, että päätöksenteon aiheuttama ahdistukseni johtuu siitä, että yritän miellyttää muita. Eniten ahdistaa se, etten tiedä, mitä muut haluavat. En siis tiedä, millaisia päätöksiä minun pitäisi tehdä. Tämän myötä ymmärsin, että pelkään omaa tahtoani, omia ajatuksia ja omia mielipiteitäni. Jos en pelkäisi, olisin rohkeampi tekemään päätöksiä ja ennen kaikkea ajatella niissä itseäni.
Luopumisesta seuraavan hyvän oivallus on minulle tärkeää, koska luopumisen vaikeus on iso osa minua. Muuttamalla toimintaani tässä oma elämäni tulee muuttumaan paljon. Uskon muuttuvani joustavammaksi ja ahdistus vähenee, koska en enää pyri miellyttämään muita enkä stressaannu pienistä asioista.
Mielenkiinnolla jää odottamaan mitä oivallus tuo tullessaan. Onko minun helpompi tehdä ratkaisuja? Väheneekö ahdistus? Olenko joustavampi kuin olen ollut? Uskon, että jatkossa alan tunnistaa ahdistustani ja muuttamaan toimintaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti