Tänään aloitin lukemaan Martti Paloheimon Suomalaisen lapsuuden haavat - Miten sinua kohdeltiin -kirjaa. En päässyt kovin pitkälle, kun kirjassa kerrottiin lasten kokemuksia alkoholisti-isästä. Lukiessani lasten kokemuksia aloin voida pahoin. Vatsani tuntui erittäin kurjalta ja ranteita puristi. Yritin silti jatkaa lukemista ja ottaa kaiken sen vastaan, mitä oli tulossa. En siihen kyennyt, koska olin julkisella paikalla. Jouduin lähtemään kävelylle. Tunne tuntui ylivoimaiselta. Samalla minulle tuli jostakin ajatusta, että joku suvumme naisista olisi raiskattu. Raiskauksesta ei mainittu kirjassa enkä ole asiaa aiemmin pohtinut. Tuntuu käsittämättömältä tuollainen ajatus, mutta en sitä toistaiseksi sulje pois, vaikka faktaa ei olekaan. Tätä täytyy työstää vielä.
Olen pitkään miettinyt, miksi ranteita toisinaan puristaa ja vatsa on levoton. Toisinaan tämän taustalla alevat asiat pyrkivät ulos. En vielä ole onnistunut ottamaan siihen liittyviä tapahtumia ja tunteita vastaan, mutta ehdottomasti haluan kohdata sen.
En tiedä liittyykö tähän samaan asiaan myös pimeän pelko sekä ajatus, että jotain tapahtuu, kun kävelen esim. yöllä kotiin. Kaikki ihmiset eivät pelkää samoja asioita, joten jostakin tulee pelkojen syyt. Perimästä? Uskomattomalta se kuulostaa, jos tiedostamattomat asiat vaikuttavat, mutta haluan uskoa siihen ennen kuin toisin todistetaan.
En tiedä kenet olisi raiskattu mummoni? Äitini? Miksi tämä tuli mieleen lukiessani alkoholisti-isien aiheuttamista kokemuksista? Miksi äitini meni lähes hysteeriseksi, kun isäni kerran otti runsaasti alkoholia? Miksi äitini suhtautuu erittäin jyrkästi alkoholiin? Minulla on vain kysymyksiä, mutta ei vastauksia. Kysyin äidiltäni näistä asioista. Hän ei ole vielä vastannut. En tiedä pystyykö hän suoraan sanomaan, vaikka jotain tällaista olisikin jollekin lähipiirissä tapahtunutkin.
Tiedän, että yksi minun serkkuni on raiskauksen uhri. Antti Pietiäinen Tunne, antitunne ja perimä -kirjassaan kirjoittaa, että kutsumme tietämättämme luoksemme sellaisia asioita, joita pelkäämme. Mistä pelkomme sitten johtuu? Yksi perustelu on perimä. Joku on tullut raiskatuksi, joka on siirtänyt pelkonsa raiskauksen uhriksi joutumista seuraavalle sukupolvelleen perimän kautta kertomatta asiaa eteenpäin. Näin pelko on siirtynyt ja tämä pelko kutsuu luokseen raiskaajan.
Sillä välin, kun kirjoitin tekstiä, äitini oli vastannut. Raiskaukseen viittaavaa hän ei maininnut. Olen tosin sitä mieltä, että äitini ei sellaista välttämättä mainitsisi edes. Hän tosin mainitsi, että muutamalle muulle oli tapahtunut humalassa ikäviä. Katsotaan nouseeko nöitä ajatuksia vielä vai jäikö tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti