perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tarvitsevuuden myöntäminen

Itkin ystävälleni murheitani, kun hän tarjoutui tulemaan olkapääksi. Minun oli vaikea toivottaa hänet tervetulleeksi. Ymmärsin, että siten myöntäisin olevani heikko ja tarvitseva. Kerroin hänelle tästä ja hän ymmärsi minun haluavan hänet tuekseni. Kun selitin hänelle tilannetta, ymmärsin ongelmani. Silti en voinut sanoa, että tule.

Minulle on ollut kynnys aina pyytää apua ja sanoa, etten jotain osaa, etten ole täydellinen. En näe itseäni täydellisenä, vaan muille heikkouden myöntäminen on vaikeampaa. En ole aiemmin asiaa ajatellut, mutta nyt tajusin, etten ole koskaan saanut olla heikko. Niin olen ainakin ajatellut. Siksi peitin heikkouteni kotona jo pienenä lapsena. Piilottelin pahaa oloa ja itkuja sisälläni. En tiedä olinko siinä vain hyvä vai eikö vanhempani halunneet suruani huomata, mutta heikkouteni ja tarvitsevuuteni eivät saaneet ansaitsemaansa huomiota ja lohtua. Ei siis ihme, että nykyäänkin piilottelen tarvitsevuuttani.

Miehenikään ei siihen osaa reagoida, joten piilotteluni on saanut jatkua pitkään, liian pitkään.

Tänään ymmärsin, miksi piilottelen tarvitsevuuttani ja heikkouttani. En halua tulla hylätyksi. Minut on hylätty niin monta kertaa, etten sitä enää kestä enkä siksi sitä halua. Haluaisin tulla hyväksytyksi heikkouksineni enkä pelätä hylkäämistä. Mieheni kanssa olen alkanut näyttää tarvitsevuutta, mutta hän ei osaa siihen suhtautua. Hän ei ole huomaavinaankaan minua, kun olen heikko. Olen ottanut asekeleen eteenpäin kotioloista näyttämällä heikkouteni, mutta niihin ei edelleenkään vastata. Hylkäämistä en huomaa pelkääväni miehen kanssa, mutta ehkä sitä pelkään edelleen, koska sen uskon olevan  käytökseni taustalla. Muiden kanssa pelkään torjutuksi tulemista, riittämättömyyttä.

Vaikka tänään en aivan suoraan pystynyt myöntämään tarvitsevuuttani, niin oli askel eteenpäin, kun otin asian puheeksi. Myönsin etten pärjää yksin tai ainakin toisen läsnäolosta olisi kovasti apua. Etenkin sellaiset tilanteet ovat olleet vaikeita, joissa mennään hyvin henkilökohtaiselle elämänosa-alueelle. Arjessa avunpyytäminen ei ole mahdottomuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti