Vihaa ilmassa

MÄ VIHAAN, MÄ VIHAAN, MÄ VIHAAN, mutta kun tietäisi mitä. Tänään on vatsaa puristanut kovasti. Tuon tunteen yhdistän vihaan. Jotain ajatuksia on ollut, mutta olo ei ole helpottanut. Ehkä en siis ole asian ytimessä tai tunneoivallus puuttuu.

Mies pyysi minua tänään asiallisesti hoitamaan yhden kotityön. Tämä vähän nostatti vihaa. Mies perusteli asian hyvin ja hoidin sen. Kun siivosin tänään lasten sotkuja, viha yltyi. Koin kiukustuvani äitini puolesta. Äiti hoiti kodin ja lapset. Hän olisi voinut olla kiukkuinen ja vihainen miehelleen, mutta sitä hän ei tehnyt silloin. Nyt hän on ilmaissut, että ei saanut kiitosta ja arvostusta tehdystä työstä. Hån jopa yleistää, että miehet ei ymmärrä, mitä on hoitaa lapsia ja kotia.

Minulla ei ole sama tilanne kuin äidilläni. Mies osallistuu paljon. Kiitos siitä hänelle! Jostakin syystä kotityöt vain ovat niin vastenmieleisiä minulle. Niiden tekeminen nostattaa voimakasta vihaa. En vain saa tästä tunteesta paremmin kiinni. Uskon sen liittyvän lapsuuteen. Tällä hetkellä ainoat ajatukset ovat, että nämä tunteet ovat äidin tunteita. Toinen on vihani sekä isääni että äitiäni kohtaan. Isääni kohtaan vihaa johtuu siitä, että hän kohteli äitiäni niin kuin kohteli. Kiitosta ei herunut koskaan. Asioista valitettiin, jos ne olivat huonosti. Olen vihainen äidilleni siitä, että hän hyväksyi tällaisen käytöksen. Koska vanhempamme toimivat meille malleina, minä olen tietenkin oppinut heiltä jotain.

Valitettavasti minulle ei tule mieleen mitään konkreettista esimerkkiä, jota voisin purkaa. Muistan vain epämääräisesti jonkun kerran, kun äiti ei ollut hoitanut jotakin tehtävää. Isä siitä suuttui kovasti. Suuttuessaan hän tapansa mukaan ei hetkeen ottanut muilta mitään vastaan. Silloin hän tyypillisesti mm. laittoi ruoan itselleen. Huom! Vain itselleen. Hän osoitti lapsellisesti mieltään. Hän näin kapinoi meitä lapsiakin kohtaan, koska mekään emme saaneet syödä sitä ruokaa.

Isä halusi näin osoittaa asemansa ja kykynsä. Hän halusi näyttää, että osaa laittaa myös itse ruokaa tai siivota. Samalla hän halusi näyttää, ettei meitä muita tarvita. Hän halusi ampua äidin pois omalta palliltaan, ettei äiti kuvittelisi itsestään liikoja. Meitä lapsia kohtaan hän halusi näyttää olevansa "vanhempi", koska hänellä on oikeuksia (mutta ei velvollisuuksia). Mehän vain olimme lapsia, joilla ei ole oikeuksia, mutta velvollisuuksia kyllä. Surullista, mutta silti vihaa aiheuttavaa käytöstä.

Me oltiin isälle vain hyöty tai pakollinen paha. Lopulta hän hylkäsi meidät kaikki, kun lapset muutivat pois kotoa. Sen jälkeen hän on yrittänyt edelleen hyötyä, mutta en ole suostunut siihen. Siksi en ole ollut häneen yhteydessä yli vuoteen. En ole enää sitä varten olemassa, että toteutan isäni toiveet. Hänen tulee selvitä yksin, kun sen polun valitsi. Pahalta tuntuu oma käytökseni, mutta en voi suostua hyväksikäyttöön.

Isä oli lapsena meidän elämässä fyysisesti, mutta ei muuten. Isää ei tuntunut kiinnostavan omat lapset. Äidistämme hän oli kiinnostunut, mutta vain hyötymistarkoituksessa. Lämpöä ja hellyyttä ei heidän välillä näkynyt. Ehkä tästä näkökulmasta katsottuna viha kohdistuu juuri kotitöihin. Se oli ainoa linkki isäämme. Yleensä isä ei meille ollut niistä vihainen, mutta lapsetkin ymmärsivät mistä oli kyse. Ehkä täältä on peruni riittämättömyydestä. Äiti teki kotona paljon asioita, mutta koskaan mikään ei riittänyt isälle. Meille hän ei asettanut odotuksia, koska ei häntä kiinnostanut, mitä me tehdään.