Voimakas viha - taustalla syyllisyys, pelko ja häpeä

Äsken nousi voimakas viha pintaan. Olen ollut kotona lasten kanssa koko viikonlopun. Mies on saanut tehdä asioita niin kuin on halunnut. Minua alkoi suututtaa, että minä joudun "tekemään töitä", kun mies huitelee omilla menoillaan.

Tartuin tähän. Taas palasin isääni. Isäni oli itsekäs eikä välittänyt muista. Tällainen samanlainen tuttu fiilis minulle nyt tuli. Mies ei ole itsekäs, mutta koen, että joudun taas tekemään kaiken ja mies "nauttii elämästä". Asia ei ole näin, koska minäkin saan oma ajan, jos vain otan. Se ei silti poista sitä, että fiilikset olivat negatiiviset.

Palasin vihan tunteeseen. Ymmärsin, että viha johtui siitä, että isän käytös aiheutti minussa usein pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä. Olen vihainen, että hän aiheutti minulle kohtuutonta pahaa oloa, josta en vieläkään ole päässyt eroon.

Tässä tilanteessa koin syyllisyyttä, että minun pitäisi olla superäiti ja miehellä ei ole vastuuta. Koen syyllisyyttä, etten pysty pitämään kotia siinä kunnossa kuin mies toivoisi. Tiedän itse, että se on paljon vaadittu itseltäni. Ei mahdotonta, mutta kohtuutonta pienten lasten kanssa. Tämä kohtuuton syyllisyys sai vihani aikaan. En halua kokea syyllisyyttä, joka ei johda kuin negatiiviseen kierteeseen.

Täytyy kyllä myöntää, että en todennäköisesti ole uskaltanut täysin kohdata syyllisyyttäni ja siksi viha on päällimmäinen tunteeni. En haluaisi kokea liioiteltua syyllisyyttä ja siksi pakenen. Totta kai vihan taustalla on myös se, että minulta odotetaan asioita, joita mieheni voisi itse tehdä. Tähänkin liittyy lopulta syyllisyys, koska koen velvollisuudekseni hoitaa ne. Todellisuudessa mies olisi voinut hoitaa oman osuutensa.

Tätä asiaa olen jo monesti työstänyt ja päässyt paljon eteenpäin. Näin voimakasta vihaa ei ole usein tullut viimeaikoina. Tästä taas eteenpäin!