Pyörittelen edelleen paljon ongelmia, mutta hyvät asiat unohtuvat. Toki monesti tekstien sekaan kirjoitan positiivisista muutoksista. Nyt annan täyden huomion hyville asioille.
Minun on ollut vaikea kohdata ongelmiani. Huomaan, että kohtaan niitä päivä päivältä enemmän. Parisuhdeterapeutille meneminen on ollut kynnys. Sinne on nyt varattu aika. En halunnut ottaa viimeistä oljenkortta käyttöön, koska se voi johtaa eroon. Nyt olen valmis käyttämään sen. Eron kohtaamisesta en ole varma, mutta tuskin terapiasta haittaa muutenkaan on. Työstämällä asioita voi eropäätöskin tulla ja sen kanssa voi elää levollisin mielin.
Olen pelännyt hammaslääkäriin menemistä. Nyt olen varannut viisaudenhampaanpoistoon ajan. Aion kohdata tämänkin pelon. Yllättävän vähän minua toistaiseksi jännittää. Uskon selviytyväni siitä ihan hyvin ovathan muutkin selvinneet. Olen pelännyt, kuinka siitä selviän. Pelkään antaa kontrollin toiselle. Minulta on iso saavutus, että menen julkiselle poistattamaan hampaan enkä yksityiselle. Mielikuvissani yksityisellä tehdään kaikki, jos asiakasta pelottaa. Julkisella taas tehdään töitä eikä pelkoja oteta tosissaan. Pitäisi vielä ylittää kynnys ja mennä lääkäriin vatsan takia. En vielä uskalla enkä näe siitä olevan hyötyä, koska ongelmani ovat korvien välissä. Homeopaatille varasin ajan. Katsotaan se ensiksi.
Autolla ajaminen oli minulle pitkään iso kynnys. Nyt olen ajanut jonkin verran ja pikkuhiljaa uskallan ajella missä vain enkä vain tuttuja reittejä pitkin.
Minun on ollut vaikea kertoa mm. miehelleni mielessäni olevia asioita. Olen hävennyt omia ajatuksiani. Olen niistäkin rohkeasti kertonut. Silmiin en ole uskaltanut katsoa, mutta askel kerrallaan. Avautuminen omista asioista muillekin kuin miehelleni on ollut minulle vaikeaa. Tässä olen tsempannut ja onnistunutkin. En muuten olisi uskaltanut kysyä äidiltäni mieltä askarruttavia asioita.
Uskallan nykyään olla myös erimieltä tuntemattomien kanssa ja antaa kasvotusten asiallista palautetta. Tässä vielä haen rajoja. Kaikesta ei tarvitse valittaa. Minulle on ollut kynnys puolustaa itseäni, mutta tässä on päästy eteenpäin
Eilen tuli mieleen, että minun on ollut vaikea myöntää ongelmiani millään tasolla. Nyt uskallan mm. varata kirjastosta elämänhallintakirjoja. Se olisi ollut kynnys vielä joku aika sitten. Samoin kuin itseäni kiinnostavien asioiden ilmaiseminen ja uusiin paikkoihin meneminen yksin. Nyt käyn välillä yksin kahvilassa ja nautin siitä kovasti.
Aikaisemmin en halunnut koskaan olla yksin. Pakenin omia ajatuksiani. Soitin aina jollekin, kun alkoi ahdistaa. Nyt pysähdyn siihen hetkeen ja kuuntelen itseäni. Se auttaa minua enemmän kuin se, että soitan jollekin ja vatvon asiaa. Siedän yksinäisyyttä ensimmäistä kertaa elämässäni ja minä jopa nautin siitä. Nykyään en muutenkaan enää soita niin paljon purkaakseni pahaa mieltä.
Olen rohkaistunut kovastikin ja olen ylpeä siitä. Se mikä on suurin ahdistuksen kohteeni on fyysinen terveys. Kun sen saisin kuntoon, jaksaisin muita asioita työstää. Toki toivon lapsilleni hyvää. Uskon heidän kohdalla asioiden järjestyvän, kunhan voin hyvin. Olen pinna kireällä, kun tilanteeni on huonompi.
Nyt voin toisinaan sanoa, että nautin elämästäni. Nämä hetket ovat pieniä, mutta uskon niiden lisääntyvän, kun käsittelen asioita lisää. Asioiden pohtiminen tuottaa hyvää, vaikka välillä vauhti tuntuu liian hitaalta. Hitaus voi johtua myös siitä, etten ole ollut valmis kohtaamaan asioita nopeammin tai sitten muutokset vaativat paaaljon aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti