Olin ajatellut käsitteleväni anteeksiantoa. En ole vain ehtinyt kirjoittaa. Nyt on ollut muut asiat mielessä. Palaan anteeksiantoon myöhemmin.
Olen voinut niin pahoin, että olen tarttunut asioiden käsittelyssä uusiin tapoihin. Kirjoitin äidilleni viestin, jossa kyselin paljon mieltäni askarruttavia asioita. Suhtaudun toki äidin viestiin kriittisesti, mutta niissä on paljon perää.
Itkin vuolaasti, kun luin viestiä. Niissä yhdistyi isän poissaolevaisuus ja etenkin lapsuudessani kova kaipuu isääni kohtaan. Hain muilta sukulaismiehiltä huomiota, koska isäni ei sitä antanut. Isäni toivoi, että kasvaisin isommaksi, jolloin hänen olisi ollut helpompi lähestyä meitä. Sitä hetkeä ei koskaan tullut, että olisin riittävän iso. Se oli liian myöhäistä. En koskaan päästänyt häntä lähelle. Todennäköisesti hän ei sitä yrittänytkään, koska suhde oli sen verran etäinen.
Minulle jäi kova isän kaipuu. Tästä syystä toivon mieheltä kovasti huomiota. Toivoisin saavani häneltä rakkautta, jota en isältäni koskaan saanut. Olen miehelle vihainen, koska hän ei huomaa minua. Todellisuudessa olen isälleni vihainen.
Äiti kertoi tapahtuman, jossa olin esikouluikäisenä juossut isän perään ja pyytänyt häntä ottamaan minut mukaan. Hän oli bussissa eikä pystynyt ottamaan minua. Uskon, että olin muutenkin tarvetta isän huomiosta ilmaissut, mutta hän ei niihin reagoinut niin kuin ei miehenikään nyt.
Yritän miettiä mikä tunne liittyy tähän, kun isä tai mies ei huomaa. Pelko, häpeä, syyllisyys, viha? Hylätyksitulemisen pelkoa, tosin henkisestihän he ovat hylänneet minut jo, joten pelkään todennäköisesti vielä miehen fyysistä hylkäämistä. Häpeää siinä mielessä, että koen kelpaamattomuutta. En ole riittävän hyvä miehille. Olen huono ihminen. Syyllisyyttä en mielestäni koe ellei sitä lasketa, että lankesin mieheeni. Vihaa tunnen, etten saa mitä ansaitsen. Vihaa, että minua kohdellaan näin.
Minusta tuntuu pahalta, että isäni ei antanut huomiota eikä miehenikään anna minulle. En halua lapsilleni samaa ja siksi pohdin näitä asioita. Voinko näitä asioita jotenkin ratkaista vai kuinka jatkan elämääni? Kaipaan kipeästä vastauksia näihin. Tällä hetkellä ahdistus on kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti