Pohdinnat ovat mielestäni edenneet viimeaikoina suht hyvin. Pelko oli aiemmin hyvin hallitsevaa elämässäni, mutta ei enää. Totta kai edelleen pelkään asioita ja uskoisin, että keskimääräistä enemmän. Ne eivät enää hallitse arkea niin kuin aiemmin. Tuntuu kuin niiden kanssa voisi elää ja pikkuhiljaa kohdata niitä enemmän ja enemmän, vaikeampia ja vaikeampia. Nautin siitä, että kohtaan pelkojani.
Ajatellen Tunne, antitunne ja perimä -kirjaa olen päässyt hyvin pelosta eteenpäin kohti vihaa. En enää takerru asioihin samalla tavalla kuin aiemmin. En ole enää niin vihainen kuin jokunen aika sitten. Jos olen vihainen, niin pääsen siihen aiempaa paremmin käsiksi. Viha ei tunnu niin hallitsemattomalta ja epämääräiseltä. Nyt sillä on usein kohde.
Nautin siitä, että olen alkanut saada palat loksahtamaan. Hitaasti, mutta onnistuneesti. Toki toiveita joidenkin asioiden suhteen on, mutta odotellaan niiden vuoroa. Pitäisi vain osata ottaa enemmän aikaa vain olemiseen, jotta voin kuunnella itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti