Nyt mulla on taas sellainen olo, että antakaa mun olla rauhassa. En jaksaisi lapsia. Miehen kanssa voisin olla, mutta en muiden. Silloin todennäköisesti oltaisiin omissa oloissa ainakin suurin osa ajasta.
En jaksa lasten vaatimuksia, en jaksa kiukuttelua, en jaksa kinastelua, en jaksa, en jaksa, en jaksa. Esikoisella on taas menossa rasittava vaihe. Luulen hänen reagoivan tilanteeseen. Tilanne kotona on ollut ihan hyvä. Hän enemmänkin reagoi siihen, että me vanhemmat emme ole jaksaneet olla läsnä. Toki osa kuuluu myös ikään. Esikoinen on rohkaistunut paljon kotona, mikä tietenkin rasittaa meitä vanhempia, koska hän uskaltaa kapinoida.
En jaksa sitä, että meillä vanhemmilla ei ole yhteistä aikaa eikä kauheasti omaakaan. Vuodessa saadaan olla ehkä 4 kertaa kahdestaan. Se on vähän. Toki se on paljon myös meistä kiinni. Me ei osata ottaa aikaa toisillemme. Sitten me puretaan se lapsiin. Väärin, niin väärin, mutta kun muuhun sillä hetkellä ei kykene. Mitäpä sitä sen enempää selittelemään.
Välillä tuntuu, että haluan purkaa pahaa oloani lapsiini. Kai haluan vallantunnetta. Haluan osoittaa, että minä olen vahvempi. Minä olen autoriteetti. Näen melkein tilanteen silmissäni, kun minä olen ollut lapsi ja alistettuna vanhempieni tahtoon. Olen itse joutunut vastaavanlaisiin tilanteisiin. En muista tarkkaan, mutta vahvat epäilyt minulla on siitä.
Kun lapseni äsken käyttäytyi rumasti, pidin häntä tiukasti kiinni, jotta hän ei potki tai lyö minua. Kun pidin häntä ranteista kiinni, tajusin joutuneeni todennäköisesti itse samaan tilanteseen. Minun ranteitani välillä puristaa kurjasti. Olen miettinyt syytä sille, ehkä oivalsin jotain.
Tätä kirjoittaessani minulle tuli ajatus syödä kaikkea hyvää. Samalla tajusin, että en jaksaisi välittää itsestäni niin kuin en lapsistani nyt. Haluaisin satuttaa itseäni. En välittäisi omasta ruokavaliostani, vaan vahingoittaisin itseäni. Tämä on minulle tyypillistä. En jaksa tällaisissa tilanteissa välittää itsestäni. Eihän kukaan välitä minusta, miksi sitten minäkään. Tätä viestiä minä lapsillenikin välitän. Kohta he kokevat itsekin, ettei kukaan välitä heistä. Sitä en halua. Tuntuu vain vaikealta nousta tästä. Niin vai pitääkö minun kohdata totuus? Kukaan ei aidosti välitä minusta ja se on totta. He tekevät sen joko syyllisyyttään tai omaa etua tavoitellakseen. He eivät oikeasti osaa rakastaa minua enkä minä osaa rakastaa muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti