Alan olla elämässäni siinä pisteessä, että haluan kovasti muutosta asioihin ja olen valmis kohtaamaan monia vaikeita asioita. Päätin nyt tarttua asiaan ja korjata ruokavalioni kokonaan. Tähän astikin se on ollut hyvä, mutta herkuttelen liikaa. Nyt aion ottaa dieetin ja puhdistaa elimistöni.
Puhdistautuminen on alkanut hyvin, mutta sen myötä pelot ovat tulleet pintaan. Pelottaa, että minulla on jotain vakavampaa eikä pelkkä ruokavaliomuutos auta kokonaan. Olen alkanut lukea vaihtoehdoista. Jos tämä ei olekaan vain jotain pientä, vaan paljon pahempaa. Olen uskaltanut kohdata vaikeuksia ja vielä ei näytä kovin pahalta. Silti takaraivossa on pahin läsnä.
Äitiäni olen nyt nähnyt paljonkin. Hänelle olen puhunut asiasta. Olen puhunut liikaakin. Mietin, miksi puhun hänelle aiheesta jatkuvasti? Aihe on akuutti ja oireet ovat pahentuneet, joten ajatukseni ovat ongelmissani. Siitä huolimatta antaisin suuremman painoarvon sille, että en saa äidiltäni ymmärrystä, lohdutusta, kannustusta, lämpöä jne.. Näitä minä haen, kun puhun ongelmistani. Koen enemmänkin, ettei äitiäni kiinnosta aihe, mutta hän ei osaa puhua muusta tai osaa kääntää keskustelunaihetta muualle tai sitten en anna äidin puhua muusta.
Oivallukseni on minulle tärkeä. Peilaamalla äitini käytöstä nyt, voi kuvitella hänen käytöksensä lapsuudessani. Todennäköisesti se on ollut hyvin samanlaista. Kaipaan kovasti tukea ja kannustusta. Koska en saa sitä, en pysty ajattelemaan muuta. En pysty itse rauhoittamaan itseäni, vaan ajatukseni pyörivät ympyrää. Lämpö ja ymmärrys puuttuvat edelleen äidiltäni, mitä siis vieläkin yritän hakea äidiltä. Yritän kokoajan saada äitini ymmärtämään vaikeaa tilannettani ja pahaa oloani, jotta saisin vihdoinkin halauksen, tsemppauksen tai kannustavia sanoja.
Äitini on joskus jollakin tasolla pystyn osoittamaan lämpöä ja myötätuntoa, mutta se on tuntunut opetellulta. En ole kokenut sitä aidoksi. Minun olisi osattava päästää irti toiveestani ja jatkaa elämääni. On hyväksyttävä, etten koskaan ole saanut äidiltä olkapäätä, enkä saa nytkään. Turha siis odottaa rakkautta jatkossakaan. Jos joku päivä saan sitä, se tulkoon yllätyksenä. Totuus asiassa on vain kohdattava. Suhteemme ei tarvitse katketa, mutta odotukseni on muututtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti