Vaikka mieltäni askarruttaa monet asiat, niin elämässä on koko ajan enemmän ja enemmän hyviä asioita. Vaikka edellisessä postauksessa pohdin suhdettani anoppiin, niin siinäkin on paljon hyvää tapahtunut. Osaan suhtautua aiempaa neutraalimmin hänen juttuihinsa. Asiaa voi ajatella pakenemisena, kun en lähde kaikkiin keskusteluihin mukaan. Näen asian kuitenkin niin, että olen oppinut asettamaan rajoja. Anopilla olisi tarve saada hyväksyntää, mutta minä en lähde toisten haukkumiseen mukaan. Hyväksynnän voin antaa muulla tavalla. Se ei ole minulta pois.
Olen oppinut nauttimaan luonnosta. Aiemmin en voinut kuvitella itseäni luontoon enkä istuskelemaan luonnossa. Nyt näen uudella tavalla luonnon tuoman rauhan. On ihanaa olla ja nauttia. Luonto ja mökki tuovat minulle rauhaa, hetkessä olemista, fiilistelyä ja hyvää oloa. Aikaisemmin en osannut pysähtyä ja vain olla. Nyt luonto tarjoaa rauhoittumista. Olen saanut yhden nautinnonlähteen lisää.
Kesän aikana olen huomannut, että parisuhteellamme on paremmat edellytykset kuin olen luullut. Jotenkin pitäisi arki saada sujumaan, jotta meidän on hyvä olla. Lapsiperheen arki vie meiltä voimat. Vaikka tilanne voisi olla parempi, niin minulla on positiivisia ajatuksia parisuhteesta.
Ihmissuhteet ovat minulle edelleenkin vaikeaa, mutta olen iloinen, miten olen niissä kehittynyt. Uskallan ottaa ihmisiin kontaktia rohkeammin enkä ota henkilökohtaisesti, jos saan negatiivisia kommentteja. Osaan ottaa tunteisiini etäisyyttä, kun keskustelulumppanini puhuu minulle vaikeasta asiasta tai kun koen oloni tavalla tai toisella uhatuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti