Olen alkanut nauttia unien näkemisestä. Parasta on se, että silloin käsittelen itselleni tärkeitä asioita. Se tapahtuu kuin itsestään. Ei siis tarvitse miettimällä miettiä asioita.
Näin taas unen. Siinä oli yksi entisistä poikaystävistä. Olin hänen kanssaan aikoinaan, koska en osannut olla yksin. Unessa hän lähti urheiluleirille. Jostakin syystä yritin etsiä häntä, jotta voisi antaa keltaisen t-paidan hänelle. Häntä en löytänyt, mutta olin hyvillä fiiliksillä kaikesta huolimatta.
Herättyäni en heti muistanut kuka unessa oli. Ajattelin sen olevan mieheni. Tulkitsin unen niin, että yritän etsiä miestäni ja meitä. Koin unen perusteella olevani oikealla tiellä, vaikka vielä en ole löytänyt miestäni.
Olen nähnyt useitakin unia, jossa etsin miestäni. Siksi uskon tämänkin unen olevan sellainen. Sitä en tiedä miksi kyseinen ihminen oli unessani eikä mieheni oikeasti. Kyseinen ihmisen koen vastenmielisenä. Miestäni en, vaikka usein tuntuu vaikealta lähestyä häntä. Tämän takana on enemmänkin pelko ja häpeä. Pelkoa, etten kelpaa tai ettei suhde kanna. Häpeää siitä, jos avoimuuteni on miehelle liikaa, jolloin koen häpeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti