Suhde mieheeni on taas mietityttänyt, etenkin se, etten voi miestäni muuttaa enkä odottaa hänen muuttumistaan. Mitä sitten voin tehdä? Haluan itse kehittyä ja haluan mieheni kasvan kanssani. Onko tämä kuitenkin miehen muuttumisen odottamista? Haluan löytää itseni ja sitä kautta näen hyvin epätodennäköisenä, että suhteemme toimii tällaisena.
Aion jatkaa itseni etsimistä. Sitä kautta olen huomannut, kuinka toimin miestäni kohtaan väärin. On paljon tilanteita, joissa olen alkanut toimia toisin esim. huomioin miestäni aiempaa enemmän, teen kotitöitä enemmän jne.. On paljon tilanteita, joissa tiedän toimivani väärin. En vain siinä hetkessä pysty pysäyttämään toimintaani. Sitten on vielä tilanteita, joissa en tajua tekeväni väärin.
Olen päässyt paljon eteenpäin. Viimeisin oivallukseni on, että en voi muuttaa miestäni, mutta voin muuttaa omaa suhtautumistani ja käyttäytymistäni miestä kohtaan. Olemalla avoin, rakastava, kuunteleva, keskusteleva, välittävä, annan miehelle mahdollisuuden olla sitä samaa. Jos hän ei esimerkkini avulla rohkaistu tähän samaan, on suhteemme todennäköisesti menneen talven lumia. Onko tämä muuttumisen odottamista? Ehkä, mutta ajattelen asiaa enemmänkin niin, että olemalla itse sitä mitä haluaa toiselta, voin saada hyvää takaisin. En tule saamaan kaikkea sitä, mitä haluan, mutta voin saada sitä, mitä mies haluaa antaa. Tässä minun on tultava vastaan. Minun on sitten hyväksyttävä se, mitä mies tarjoaa tai siirryttävä elämässä eteenpäin.
En itse ole antanut miehelleni kaikkea, mihin pystynyt. Tästä syystä uskon, ettei miehenikään ole kaikkeaan antanut. Jos annan itse kaikkeni, uskon miehenikin antavan. Sen jälkeen voin pohtia, kohtaavatko toiveeni ja miehen antama. Jos uskallan heittäytyä tähän suhteeseen, miehenikin todennäköisesti uskaltaa tehdä saman. Jos uskallan ottaa riskin, voin saada jotain, mitä en ole edes osannut kuvitella. Jos odotan ensiksi saavani toiselta jotain ennen kuin pystyn itse antamaan, ei suhde kanna pitkälle tai me ei ainakaan voida hyvin. Suhteen tila sen hyvin kertoo.
Tästä asiasta meillä oli puhetta pariterapiassa, mutta en silloin pystynyt sitä sulattaman. En halunnut, että joku sanoo minulle, kuinka tulee toimia. En halua sitä enää. Nyt haluan pohtia asiaa ensiksi itse ja vasta sitten tehdä niin kuin sisäinen minä haluaa.
Mahtava fiilis huomata, että olen sulatellut kyseistä asiaa ja alkanut löytää ratkaisua tähän. Se mitä teen parisuhteemme eteen on nyt sisäistä haluani eikä mieheni tai terapeutin. Näyttää siltä, että olen alkanut löytää sisäistä ääntäni ja minuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti