Muutaman päivän ajan minulla on ollut kova halu luopua tavaroistani. Olen käynyt lähes kaikki tavarani läpi, mutta en koe enää voivani luopua mistään, koska minulla ei ole juurikaan mistä luopua. Olen kahlannut tavarani niin monta kertaa jo läpi, että korkeintaan joistakin yksittäisistä voin luopua. Vaatteitakaan minulla ei ole nimeksikään enää. En haluaisi kaikesta luopua, koska joudun ostamaan uusia ja se ei nyt ole vaihtoehto.
Olenkin miettinyt, onko luopumisen tarpeeni tavaroista luopumista vai jotakin muuta. Koska olen kahlannut tavarani läpi moneen kertaan, uskon luopumisen tarpeeni liittyvän johonkin muuhun. En vain ole keksinyt mihin. Ympäripyöreitä ajatuksia on tullut, kuten kontrolli. Kontrolloin niin paljon asioita, että kontrollin pilkkominen osiin tuntuu vaikealta. Melkeinpä voisi sanoa, että haluan pitää joka asiassa langat käsissä. Luovuuteen ja yllätyksellisyyteen ei ole elämässäni tilaa, koska silloin en pysty hallitsemaan tilannetta.
Miksi minun pitää kontrolloida asioita? Koska pelkään. Pelkään mahdollista häpeää ja syyllistymistä. Pelkään kuinka selviydyn tilanteesta. Pelkään hylätyksi tulemista, jos epäonnistun. Pelkään kohdata asioita sellaisina kuin ne ovat. Pelkään riittämättömyyttäni.
Miksi pelkään? Koska tiedän mitä on ulkopuolisuus ja yksinäisyys. En halua sitä enää. En halua olla liian erilainen kuin muut. Haluan olla hyväksytty ja rakastettu. En halua ottaa riskejä. Ihailen ihmisiä, jotka ottavat riskejä epäonnistua. Miksipä en olisi yksi heistä? Miksipä en kaadu ja nouse ylpeänä pystyyn ja ota opiksi, jos ihailen sellaisia ihmisiä? Niin miksipä en?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti