Viime yönä leikin piilosta. Olin mitä todennäköisimmin lapsuuden maisemissa. Osa tai oikeastaan moni unessani ollut ihminen oli lapsuudesta tuttu. Me menimme aina parettain piiloon. Kun meidät löydettiin, minä jatkoin piilosta seuraavan kanssa. Fiilikset olivat positiiviset unessa.
Piilossa oleminen liittyy häpeään, mutta en keksi ketä olisin piilossa tai miksi. Häpeä tuntuu kaukaiselta tässä unessa. Ainoa vihje johon pystyin tarttumaan oli opo, joka oli alussa kanssani piilossa. Ajattelen, että piiloilen uravalintani kanssa. Minulla on selkeät intressit muualla kuin mitä olen tehnyt työkseni. En silti ole tehnyt mitään muutoksen eteen. Vuosia sitten oli haussa ihannetyö. En silloin ollut valmis siirtymään sinne. En ollut valmis päästämään irti silloisesta työstäni. Edelleen sellainen työ kiinnostaa, joten irti aion nyt päästää. Seuraan työpaikkoja ja haen sellaisia paikkoja, jotka minua todella kiinnostavat. En ajattele, mitä muut ihmiset ajattelevat.
Unessa oli oma jännityksensä, milloin etsijä löytää meidät. Pelkoa se ei silti ollut. Ehkä uneni kertoi siitä, että olin valmis tulemaan löydetyksi, koska jäin aina uudestaan piiloon. Ehkä olin työkuvioissani selvittänyt pelkoni ja häpeäni, mikä varmistui myös unessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti